1 Job vastasi ja sanoi:

3 Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.

4 Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?

5 Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?

6 Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.

7 Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.

8 Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.

9 Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.

10 Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.

11 Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.

12 Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.

13 Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.

14 Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.

15 Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.

16 Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.

17 Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.

18 Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.

19 Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.

20 Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.

21 Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.

22 Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?

23 Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,

24 rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!

25 Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.

26 Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.

27 Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.

28 Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-

1 Then Job answered,

2 "How long will you torment me,

and crush me with words?

3 You have reproached me ten times.

You aren’t ashamed that you attack me.

4 If it is true that I have erred,

my error remains with myself.

5 If indeed you will magnify yourselves against me,

and plead against me my reproach,

6 know now that God has subverted me,

and has surrounded me with his net.

7 "Behold, I cry out of wrong, but I am not heard.

I cry for help, but there is no justice.

8 He has walled up my way so that I can’t pass,

and has set darkness in my paths.

9 He has stripped me of my glory,

and taken the crown from my head.

10 He has broken me down on every side, and I am gone.

He has plucked my hope up like a tree.

11 He has also kindled his wrath against me.

He counts me among his adversaries.

12 His troops come on together,

build a siege ramp against me,

and encamp around my tent.

13 "He has put my brothers far from me.

My acquaintances are wholly estranged from me.

14 My relatives have gone away.

My familiar friends have forgotten me.

15 Those who dwell in my house and my maids consider me a stranger.

I am an alien in their sight.

16 I call to my servant, and he gives me no answer.

I beg him with my mouth.

17 My breath is offensive to my wife.

I am loathsome to the children of my own mother.

18 Even young children despise me.

If I arise, they speak against me.

19 All my familiar friends abhor me.

They whom I loved have turned against me.

20 My bones stick to my skin and to my flesh.

I have escaped by the skin of my teeth.

21 "Have pity on me. Have pity on me, you my friends,

for the hand of God has touched me.

22 Why do you persecute me as God,

and are not satisfied with my flesh?

23 "Oh that my words were now written!

Oh that they were inscribed in a book!

24 That with an iron pen and lead

they were engraved in the rock forever!

25 But as for me, I know that my Redeemer lives.

In the end, he will stand upon the earth.

26 After my skin is destroyed,

then I will see God in my flesh,

27 whom I, even I, will see on my side.

My eyes will see, and not as a stranger.

"My heart is consumed within me.

28 If you say, ‘How we will persecute him!’

because the root of the matter is found in me,

29 be afraid of the sword,

for wrath brings the punishments of the sword,

that you may know there is a judgment."