1 Naemalainen Soofar lausui ja sanoi:

3 Häpäisevää nuhdetta täytyy minun kuulla, mutta minun ymmärrykseni henki antaa minulle vastauksen.

4 Tuoko on sinulla tietoa ikiajoista asti, siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin?

5 Ei, vaan jumalattomain riemu loppuu lyhyeen, ja riettaan ilo on vain silmänräpäys.

6 Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen ja hänen päänsä ulottuu pilviin asti,

7 katoaa hän kuitenkin ainiaaksi oman likansa lailla; jotka näkivät hänet, kysyivät: Missä hän on?

8 Niinkuin uni hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, ja hän häipyy kuin öinen näky.

9 Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää, eikä hänen paikkansa häntä enää näe.

10 Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät, hänen kättensä on annettava pois hänen omaisuutensa.

11 Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa, mutta sen täytyi mennä maata multaan hänen kanssansa.

12 Vaikka paha onkin makeaa hänen suussaan, niin että hän kätkee sen kielensä alle,

13 säästää sitä eikä siitä luovu, vaan pidättää sitä keskellä suulakeansa,

14 niin muuttuu tämä ruoka hänen sisässään, tulee kyykäärmeiden kähyiksi hänen sisälmyksissänsä.

15 Hän nieli rikkautta, ja hänen täytyy se oksentaa pois, Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastansa.

16 Kyykäärmeiden myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet tappaa.

17 Ei hän saa ilokseen katsella puroja, ei hunaja-ja kermajokia ja-virtoja.

18 Hänen on annettava pois hankkimansa, eikä hän saa sitä itse niellä; ei ole hänen ilonsa hänen voittamansa rikkauden veroinen.

19 Sillä hän teki vaivaisille väkivaltaa ja heitti heidät siihen, hän ryösti itselleen talon, eikä saa siinä rakennella.

20 Sillä hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän, mutta ei pelastu hän himotulla tavarallaan.

21 Ei mikään säilynyt hänen ahmailultaan, sentähden hänen onnensa ei kestä.

22 Yltäkylläisyytensä runsaudessa on hänellä hätä, häneen iskevät kaikki kurjien kourat.

23 Kun hän on täyttämässä vatsaansa, lähettää Jumala hänen kimppuunsa vihansa hehkun ja antaa sen sataa hänen päällensä hänen syödessään.

24 Jos hän pakenee rautavaruksia, niin lävistää hänet vaskijousi;

25 kun hän vetää ulos selästään nuolen, käy hänen sappensa lävitse miekan salama. Kauhut valtaavat hänet,

26 kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta, se syö, mitä on säilynyt hänen majassansa.

27 Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, maa nousee häntä vastaan.

28 Minkä hänen talonsa tuotti, menee menojaan vihan päivänä niinkuin tulvavedet.

1 Then Zophar the Naamathite answered,

2 "Therefore my thoughts answer me,

even by reason of my haste that is in me.

3 I have heard the reproof which puts me to shame.

The spirit of my understanding answers me.

4 Don’t you know this from old time,

since man was placed on earth,

5 that the triumphing of the wicked is short,

the joy of the godless but for a moment?

6 Though his height mount up to the heavens,

and his head reach to the clouds,

7 yet he will perish forever like his own dung.

Those who have seen him will say, ‘Where is he?’

8 He will fly away as a dream, and will not be found.

Yes, he will be chased away like a vision of the night.

9 The eye which saw him will see him no more,

neither will his place see him any more.

10 His children will seek the favor of the poor.

His hands will give back his wealth.

11 His bones are full of his youth,

but youth will lie down with him in the dust.

12 "Though wickedness is sweet in his mouth,

though he hide it under his tongue,

13 though he spare it, and will not let it go,

but keep it still within his mouth,

14 yet his food in his bowels is turned.

It is cobra venom within him.

15 He has swallowed down riches, and he will vomit them up again.

God will cast them out of his belly.

16 He will suck cobra venom.

The viper’s tongue will kill him.

17 He will not look at the rivers,

the flowing streams of honey and butter.

18 He will restore that for which he labored, and will not swallow it down.

He will not rejoice according to the substance that he has gotten.

19 For he has oppressed and forsaken the poor.

He has violently taken away a house, and he will not build it up.

20 "Because he knew no quietness within him,

he will not save anything of that in which he delights.

21 There was nothing left that he didn’t devour,

therefore his prosperity will not endure.

22 In the fullness of his sufficiency, distress will overtake him.

The hand of everyone who is in misery will come on him.

23 When he is about to fill his belly, God will cast the fierceness of his wrath on him.

It will rain on him while he is eating.

24 He will flee from the iron weapon.

The bronze arrow will strike him through.

25 He draws it out, and it comes out of his body.

Yes, the glittering point comes out of his liver.

Terrors are on him.

26 All darkness is laid up for his treasures.

An unfanned fire will devour him.

It will consume that which is left in his tent.

27 The heavens will reveal his iniquity.

The earth will rise up against him.

28 The increase of his house will depart.

They will rush away in the day of his wrath.

29 This is the portion of a wicked man from God,

the heritage appointed to him by God."