1 (H39:4) Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?

2 (H39:5) Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?

3 (H39:6) Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.

4 (H39:7) Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.

5 (H39:8) Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,

6 (H39:9) sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?

7 (H39:10) Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;

8 (H39:11) se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.

9 (H39:12) Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?

10 (H39:13) Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?

11 (H39:14) Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?

12 (H39:15) Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?

13 (H39:16) Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?

14 (H39:17) Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.

15 (H39:18) Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.

16 (H39:19) Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.

17 (H39:20) Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.

18 (H39:21) Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.

19 (H39:22) Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?

20 (H39:23) Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.

21 (H39:24) Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.

22 (H39:25) Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.

23 (H39:26) Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.

24 (H39:27) Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.

25 (H39:28) Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.

26 (H39:29) Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?

27 (H39:30) Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?

28 (H39:31) Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.

29 (H39:32) Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.

1 "Do you know the time when the mountain goats give birth?

Do you watch when the doe bears fawns?

2 Can you count the months that they fulfill?

Or do you know the time when they give birth?

3 They bow themselves. They bear their young.

They end their labor pains.

4 Their young ones become strong.

They grow up in the open field.

They go out, and don’t return again.

5 "Who has set the wild donkey free?

Or who has loosened the bonds of the swift donkey,

6 whose home I have made the wilderness,

and the salt land his dwelling place?

7 He scorns the tumult of the city,

neither does he hear the shouting of the driver.

8 The range of the mountains is his pasture.

He searches after every green thing.

9 "Will the wild ox be content to serve you?

Or will he stay by your feeding trough?

10 Can you hold the wild ox in the furrow with his harness?

Or will he till the valleys after you?

11 Will you trust him, because his strength is great?

Or will you leave to him your labor?

12 Will you confide in him, that he will bring home your seed,

and gather the grain of your threshing floor?

13 "The wings of the ostrich wave proudly,

but are they the feathers and plumage of love?

14 For she leaves her eggs on the earth,

warms them in the dust,

15 and forgets that the foot may crush them,

or that the wild animal may trample them.

16 She deals harshly with her young ones, as if they were not hers.

Though her labor is in vain, she is without fear,

17 because God has deprived her of wisdom,

neither has he imparted to her understanding.

18 When she lifts up herself on high,

she scorns the horse and his rider.

19 "Have you given the horse might?

Have you clothed his neck with a quivering mane?

20 Have you made him to leap as a locust?

The glory of his snorting is awesome.

21 He paws in the valley, and rejoices in his strength.

He goes out to meet the armed men.

22 He mocks at fear, and is not dismayed,

neither does he turn back from the sword.

23 The quiver rattles against him,

the flashing spear and the javelin.

24 He eats up the ground with fierceness and rage,

neither does he stand still at the sound of the trumpet.

25 As often as the trumpet sounds he snorts, ‘Aha!’

He smells the battle afar off,

the thunder of the captains, and the shouting.

26 "Is it by your wisdom that the hawk soars,

and stretches her wings toward the south?

27 Is it at your command that the eagle mounts up,

and makes his nest on high?

28 On the cliff he dwells and makes his home,

on the point of the cliff and the stronghold.

29 From there he spies out the prey.

His eyes see it afar off.

30 His young ones also suck up blood.

Where the slain are, there he is."