1 Ja sen jälkeen hän vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja saarnasi ja julisti Jumalan valtakunnan evankeliumia; ja ne kaksitoista olivat hänen kanssansa,

2 niin myös muutamia naisia, jotka olivat parannetut pahoista hengistä ja taudeista: Maria, Magdaleenaksi kutsuttu, josta seitsemän riivaajaa oli lähtenyt ulos,

3 ja Johanna, Herodeksen taloudenhoitajan Kuusaan vaimo, ja Susanna ja useita muita, jotka palvelivat heitä varoillansa.

4 Kun paljon kansaa kokoontui ja ihmisiä kulki joka kaupungista hänen tykönsä, puhui hän vertauksella:

6 Ja osa putosi kalliolle, ja oraalle noustuaan se kuivettui, kun sillä ei ollut kosteutta.

7 Ja osa putosi orjantappurain sekaan, ja orjantappurat kasvoivat mukana ja tukahuttivat sen.

9 Niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä, mitä tämä vertaus merkitsi.

11 Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana.

12 Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, jotka kuulevat, mutta sitten perkele tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämestään, etteivät he uskoisi ja pelastuisi.

13 Ja mitkä kalliolle putosivat, ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkellä luopuvat.

14 Mikä taas orjantappuroihin putosi, ne ovat ne, jotka kuulevat, mutta vaeltaessaan tukehtuvat tämän elämän huoliin, rikkauteen ja hekumoihin, eivätkä tuota kypsää hedelmää.

15 Mutta mikä hyvään maahan putosi, ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä.

16 Ei kukaan joka sytyttää lampun, peitä sitä astialla tai pane vuoteen alle, vaan panee sen lampunjalkaan, että sisälletulijat näkisivät valon.

17 Sillä ei ole mitään salattua, mikä ei tule ilmi, eikä kätkettyä, mikä ei tule tunnetuksi ja joudu päivän valoon.

19 Ja hänen äitinsä ja veljensä tulivat häntä tapaamaan, mutta eivät väentungokselta päässeet hänen tykönsä.

23 Ja heidän purjehtiessaan hän nukkui. Mutta alas järvelle syöksyi myrskytuuli, ja venhe tuli vettä täyteen, ja he olivat vaarassa.

26 Ja he purjehtivat gerasalaisten alueelle, joka on vastapäätä Galileaa.

27 Ja kun hän oli noussut maihin, tuli häntä vastaan kaupungista mies, jossa oli riivaajia; ja hän ei ollut pitkään aikaan pukenut vaatteita ylleen eikä asunut huoneessa, vaan haudoissa.

29 Sillä hän oli käskemäisillään saastaista henkeä menemään ulos siitä miehestä. Sillä pitkät ajat se oli temponut häntä mukaansa; hänet oli sidottu kahleisiin ja jalkanuoriin, ja häntä oli vartioitu, mutta hän oli katkaissut siteet ja kulkeutunut riivaajan ajamana erämaihin.

31 Ja ne pyysivät häntä, ettei hän käskisi heidän mennä syvyyteen.

32 Niin siellä oli vuorella suuri sikalauma laitumella; ja ne pyysivät häntä, että hän antaisi heille luvan mennä sikoihin. Ja hän antoi niille luvan.

33 Niin riivaajat lähtivät ulos miehestä ja menivät sikoihin. Silloin lauma syöksyi jyrkännettä alas järveen ja hukkui.

34 Mutta nähtyään, mitä oli tapahtunut, paimentajat pakenivat ja kertoivat siitä kaupungissa ja maataloissa.

35 Niin kansa lähti katsomaan, mitä oli tapahtunut, ja he tulivat Jeesuksen luo ja tapasivat miehen, josta riivaajat olivat lähteneet, istumassa Jeesuksen jalkojen juuressa puettuna ja täydessä ymmärryksessä; ja he peljästyivät.

36 Mutta silminnäkijät kertoivat heille, kuinka riivattu oli tullut terveeksi.

37 Ja koko gerasalaisten seutukunnan kansa pyysi häntä poistumaan heidän luotansa, sillä suuri pelko oli vallannut heidät; niin hän astui venheeseen ja palasi takaisin.

38 Ja mies, josta riivaajat olivat lähteneet, pyysi häneltä saada olla hänen kanssaan. Mutta Jeesus lähetti hänet luotansa sanoen:

40 Kun Jeesus palasi, oli kansa häntä vastassa; sillä kaikki odottivat häntä.

41 Ja katso, silloin tuli mies, nimeltä Jairus, joka oli synagoogan esimies. Ja hän lankesi Jeesuksen jalkojen juureen ja pyysi häntä tulemaan kotiinsa,

42 sillä hänellä oli tytär, ainoa lapsi, noin kaksitoistavuotias, ja se oli kuolemaisillaan. Mutta hänen sinne mennessään väentungos ahdisti häntä.

43 Ja siellä oli nainen, joka kaksitoista vuotta oli sairastanut verenjuoksua ja lääkäreille kuluttanut kaiken omaisuutensa, eikä kukaan ollut voinut häntä parantaa.

44 Tämä lähestyi takaapäin ja kosketti hänen vaippansa tupsua, ja heti hänen verenjuoksunsa asettui.

47 Kun nainen näki, ettei hän pysynyt salassa, tuli hän vavisten, lankesi hänen eteensä ja ilmoitti kaiken kansan kuullen, mistä syystä hän oli koskenut häneen ja kuinka hän oli kohta tullut terveeksi.

51 Ja kun hän tuli taloon, ei hän sallinut kenenkään muun käydä sisälle kanssaan kuin Pietarin ja Johanneksen ja Jaakobin sekä lapsen isän ja äidin.

53 Niin he nauroivat häntä, tietäen tytön kuolleeksi.

55 Niin hänen henkensä palasi, ja hän nousi heti ylös; ja Jeesus käski antaa hänelle syötävää.

56 Ja hänen vanhempansa hämmästyivät; mutta Jeesus kielsi heitä kenellekään sanomasta, mitä oli tapahtunut.

1 Soon afterwards, he went about through cities and villages, preaching and bringing the good news of God’s Kingdom. With him were the twelve, 2 and certain women who had been healed of evil spirits and infirmities: Mary who was called Magdalene, from whom seven demons had gone out; 3 and Joanna, the wife of Chuzas, Herod’s steward; Susanna; and many others who served them from their possessions. 4 When a great multitude came together and people from every city were coming to him, he spoke by a parable: 5 "The farmer went out to sow his seed. As he sowed, some fell along the road, and it was trampled under foot, and the birds of the sky devoured it. 6 Other seed fell on the rock, and as soon as it grew, it withered away, because it had no moisture. 7 Other fell amid the thorns, and the thorns grew with it and choked it. 8 Other fell into the good ground and grew and produced one hundred times as much fruit." As he said these things, he called out, "He who has ears to hear, let him hear!"

9 Then his disciples asked him, "What does this parable mean?"

10 He said, "To you it is given to know the mysteries of God’s Kingdom, but to the rest it is given in parables, that ‘seeing they may not see, and hearing they may not understand.’

11 "Now the parable is this: The seed is the word of God. 12 Those along the road are those who hear; then the devil comes and takes away the word from their heart, that they may not believe and be saved. 13 Those on the rock are they who, when they hear, receive the word with joy; but these have no root. They believe for a while, then fall away in time of temptation. 14 What fell among the thorns, these are those who have heard, and as they go on their way they are choked with cares, riches, and pleasures of life; and they bring no fruit to maturity. 15 Those in the good ground, these are those who with an honest and good heart, having heard the word, hold it tightly, and produce fruit with perseverance.

16 "No one, when he has lit a lamp, covers it with a container or puts it under a bed; but puts it on a stand, that those who enter in may see the light. 17 For nothing is hidden that will not be revealed, nor anything secret that will not be known and come to light. 18 Be careful therefore how you hear. For whoever has, to him will be given; and whoever doesn’t have, from him will be taken away even that which he thinks he has."

19 His mother and brothers came to him, and they could not come near him for the crowd. 20 Some people told him, "Your mother and your brothers stand outside, desiring to see you."

21 But he answered them, "My mother and my brothers are these who hear the word of God and do it."

22 Now on one of those days, he entered into a boat, himself and his disciples, and he said to them, "Let’s go over to the other side of the lake." So they launched out. 23 But as they sailed, he fell asleep. A wind storm came down on the lake, and they were taking on dangerous amounts of water. 24 They came to him and awoke him, saying, "Master, Master, we are dying!" He awoke and rebuked the wind and the raging of the water; then they ceased, and it was calm. 25 He said to them, "Where is your faith?" Being afraid, they marveled, saying to one another, "Who is this then, that he commands even the winds and the water, and they obey him?"

26 Then they arrived at the country of the Gadarenes, which is opposite Galilee. 27 When Jesus stepped ashore, a certain man out of the city who had demons for a long time met him. He wore no clothes, and didn’t live in a house, but in the tombs. 28 When he saw Jesus, he cried out and fell down before him, and with a loud voice said, "What do I have to do with you, Jesus, you Son of the Most High God? I beg you, don’t torment me!" 29 For Jesus was commanding the unclean spirit to come out of the man. For the unclean spirit had often seized the man. He was kept under guard and bound with chains and fetters. Breaking the bonds apart, he was driven by the demon into the desert.

30 Jesus asked him, "What is your name?"

He said, "Legion," for many demons had entered into him. 31 They begged him that he would not command them to go into the abyss.

32 Now there was there a herd of many pigs feeding on the mountain, and they begged him that he would allow them to enter into those. Then he allowed them. 33 The demons came out of the man and entered into the pigs, and the herd rushed down the steep bank into the lake and were drowned.

34 When those who fed them saw what had happened, they fled and told it in the city and in the country.

35 People went out to see what had happened. They came to Jesus and found the man from whom the demons had gone out, sitting at Jesus’ feet, clothed and in his right mind; and they were afraid. 36 Those who saw it told them how he who had been possessed by demons was healed. 37 All the people of the surrounding country of the Gadarenes asked him to depart from them, for they were very much afraid. Then he entered into the boat and returned. 38 But the man from whom the demons had gone out begged him that he might go with him, but Jesus sent him away, saying, 39 "Return to your house, and declare what great things God has done for you." He went his way, proclaiming throughout the whole city what great things Jesus had done for him.

40 When Jesus returned, the multitude welcomed him, for they were all waiting for him. 41 Behold, a man named Jairus came. He was a ruler of the synagogue. He fell down at Jesus’ feet and begged him to come into his house, 42 for he had an only born daughter, about twelve years of age, and she was dying. But as he went, the multitudes pressed against him. 43 A woman who had a flow of blood for twelve years, who had spent all her living on physicians and could not be healed by any, 44 came behind him and touched the fringe of his cloak. Immediately the flow of her blood stopped.

45 Jesus said, "Who touched me?"

When all denied it, Peter and those with him said, "Master, the multitudes press and jostle you, and you say, ‘Who touched me?’"

46 But Jesus said, "Someone did touch me, for I perceived that power has gone out of me." 47 When the woman saw that she was not hidden, she came trembling; and falling down before him declared to him in the presence of all the people the reason why she had touched him, and how she was healed immediately. 48 He said to her, "Daughter, cheer up. Your faith has made you well. Go in peace."

49 While he still spoke, one from the ruler of the synagogue’s house came, saying to him, "Your daughter is dead. Don’t trouble the Teacher."

50 But Jesus hearing it, answered him, "Don’t be afraid. Only believe, and she will be healed."

51 When he came to the house, he didn’t allow anyone to enter in, except Peter, John, James, the father of the child, and her mother. 52 All were weeping and mourning her, but he said, "Don’t weep. She isn’t dead, but sleeping."

53 They were ridiculing him, knowing that she was dead. 54 But he put them all outside, and taking her by the hand, he called, saying, "Child, arise!" 55 Her spirit returned, and she rose up immediately. He commanded that something be given to her to eat. 56 Her parents were amazed, but he commanded them to tell no one what had been done.