1 Sinä päivänä Jeesus lähti asunnostaan ja istui järven rannalle.

2 Ja hänen tykönsä kokoontui paljon kansaa, jonka tähden hän astui venheeseen ja istuutui, ja kaikki kansa seisoi rannalla.

4 Ja hänen kylväessään putosivat muutamat siemenet tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät ne.

5 Toiset putosivat kallioperälle, jossa niillä ei ollut paljon maata, ja ne nousivat kohta oraalle, kun niillä ei ollut syvää maata.

6 Mutta auringon noustua ne paahtuivat, ja kun niillä ei ollut juurta, niin ne kuivettuivat.

7 Toiset taas putosivat orjantappuroihin, ja orjantappurat nousivat ja tukahuttivat ne.

8 Ja toiset putosivat hyvään maahan ja antoivat sadon, mitkä sata, mitkä kuusikymmentä, mitkä kolmekymmentä jyvää.

12 Sillä sille, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on.

13 Sentähden minä puhun heille vertauksilla, että he näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä.

14 Ja heissä käy toteen Esaiaan ennustus, joka sanoo: 'Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, ja näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö.

15 Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.'

16 Mutta autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja teidän korvanne, koska ne kuulevat.

17 Sillä totisesti minä sanon teille: monet profeetat ja vanhurskaat ovat halunneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet.

18 Kuulkaa siis te vertaus kylväjästä:

19 Kun joku kuulee valtakunnan sanan eikä ymmärrä, niin tulee paha ja tempaa pois sen, mikä hänen sydämeensä kylvettiin. Tämä on se, mikä kylvettiin tien oheen.

20 Mikä kallioperälle kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja heti ottaa sen ilolla vastaan;

21 mutta hänellä ei ole juurta itsessään, vaan hän kestää ainoastaan jonkun aikaa, ja kun tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin hän heti lankeaa pois.

22 Mikä taas orjantappuroihin kylvettiin, on se, joka kuulee sanan, mutta tämän maailman huoli ja rikkauden viettelys tukahuttavat sanan, ja hän jää hedelmättömäksi.

25 Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois.

26 Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin lustekin tuli näkyviin.

27 Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: 'Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut lustetta?'

28 Hän sanoi heille: 'Sen on vihamies tehnyt'. Niin palvelijat sanoivat hänelle: 'Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?'

29 Mutta hän sanoi: 'En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin.

34 Tämän kaiken Jeesus puhui kansalle vertauksilla, ja ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään;

38 Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset.

39 Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu, ja leikkuumiehet ovat enkelit.

40 Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa.

41 Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta,

42 ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.

43 Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon.

44 Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen, jonka mies löysi ja kätki; ja siitä iloissaan hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon.

45 Vielä taivasten valtakunta on kuin kauppias, joka etsi kalliita helmiä,

46 ja löydettyään yhden kallisarvoisen helmen hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen.

47 Vielä taivasten valtakunta on nuotan kaltainen, joka heitettiin mereen ja kokosi kaikkinaisia kaloja.

48 Ja kun se tuli täyteen, vetivät he sen rannalle, istuutuivat ja kokosivat hyvät astioihin, mutta kelvottomat he viskasivat pois.

49 Näin on käyvä maailman lopussa; enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista

50 ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.

53 Ja kun Jeesus oli lopettanut nämä vertaukset, lähti hän sieltä.

55 Eikö tämä ole se rakentajan poika? Eikö hänen äitinsä ole nimeltään Maria ja hänen veljensä Jaakob ja Joosef ja Simon ja Juudas?

58 Ja heidän epäuskonsa tähden hän ei tehnyt siellä monta voimallista tekoa.

1 On that day Jesus went out of the house and sat by the seaside. 2 Great multitudes gathered to him, so that he entered into a boat and sat; and all the multitude stood on the beach. 3 He spoke to them many things in parables, saying, "Behold, a farmer went out to sow. 4 As he sowed, some seeds fell by the roadside, and the birds came and devoured them. 5 Others fell on rocky ground, where they didn’t have much soil, and immediately they sprang up, because they had no depth of earth. 6 When the sun had risen, they were scorched. Because they had no root, they withered away. 7 Others fell among thorns. The thorns grew up and choked them. 8 Others fell on good soil and yielded fruit: some one hundred times as much, some sixty, and some thirty. 9 He who has ears to hear, let him hear."

10 The disciples came, and said to him, "Why do you speak to them in parables?"

11 He answered them, "To you it is given to know the mysteries of the Kingdom of Heaven, but it is not given to them. 12 For whoever has, to him will be given, and he will have abundance; but whoever doesn’t have, from him will be taken away even that which he has. 13 Therefore I speak to them in parables, because seeing they don’t see, and hearing, they don’t hear, neither do they understand. 14 In them the prophecy of Isaiah is fulfilled, which says,

‘By hearing you will hear,

and will in no way understand;

Seeing you will see,

and will in no way perceive;

15 for this people’s heart has grown callous,

their ears are dull of hearing,

and they have closed their eyes;

or else perhaps they might perceive with their eyes,

hear with their ears,

understand with their heart,

and would turn again,

and I would heal them.’

16 "But blessed are your eyes, for they see; and your ears, for they hear. 17 For most certainly I tell you that many prophets and righteous men desired to see the things which you see, and didn’t see them; and to hear the things which you hear, and didn’t hear them.

18 "Hear, then, the parable of the farmer. 19 When anyone hears the word of the Kingdom and doesn’t understand it, the evil one comes and snatches away that which has been sown in his heart. This is what was sown by the roadside. 20 What was sown on the rocky places, this is he who hears the word and immediately with joy receives it; 21 yet he has no root in himself, but endures for a while. When oppression or persecution arises because of the word, immediately he stumbles. 22 What was sown among the thorns, this is he who hears the word, but the cares of this age and the deceitfulness of riches choke the word, and he becomes unfruitful. 23 What was sown on the good ground, this is he who hears the word and understands it, who most certainly bears fruit and produces, some one hundred times as much, some sixty, and some thirty."

24 He set another parable before them, saying, "The Kingdom of Heaven is like a man who sowed good seed in his field, 25 but while people slept, his enemy came and sowed darnel weeds also among the wheat, and went away. 26 But when the blade sprang up and produced grain, then the darnel weeds appeared also. 27 The servants of the householder came and said to him, ‘Sir, didn’t you sow good seed in your field? Where did these darnel weeds come from?’

28 "He said to them, ‘An enemy has done this.’

"The servants asked him, ‘Do you want us to go and gather them up?’

29 "But he said, ‘No, lest perhaps while you gather up the darnel weeds, you root up the wheat with them. 30 Let both grow together until the harvest, and in the harvest time I will tell the reapers, "First, gather up the darnel weeds, and bind them in bundles to burn them; but gather the wheat into my barn."’"

31 He set another parable before them, saying, "The Kingdom of Heaven is like a grain of mustard seed which a man took, and sowed in his field, 32 which indeed is smaller than all seeds. But when it is grown, it is greater than the herbs and becomes a tree, so that the birds of the air come and lodge in its branches."

33 He spoke another parable to them. "The Kingdom of Heaven is like yeast which a woman took and hid in three measures of meal, until it was all leavened."

34 Jesus spoke all these things in parables to the multitudes; and without a parable, he didn’t speak to them, 35 that it might be fulfilled which was spoken through the prophet, saying,

"I will open my mouth in parables;

I will utter things hidden from the foundation of the world."

36 Then Jesus sent the multitudes away, and went into the house. His disciples came to him, saying, "Explain to us the parable of the darnel weeds of the field."

37 He answered them, "He who sows the good seed is the Son of Man, 38 the field is the world, the good seeds are the children of the Kingdom, and the darnel weeds are the children of the evil one. 39 The enemy who sowed them is the devil. The harvest is the end of the age, and the reapers are angels. 40 As therefore the darnel weeds are gathered up and burned with fire; so will it be at the end of this age. 41 The Son of Man will send out his angels, and they will gather out of his Kingdom all things that cause stumbling and those who do iniquity, 42 and will cast them into the furnace of fire. There will be weeping and gnashing of teeth. 43 Then the righteous will shine like the sun in the Kingdom of their Father. He who has ears to hear, let him hear.

44 "Again, the Kingdom of Heaven is like treasure hidden in the field, which a man found and hid. In his joy, he goes and sells all that he has and buys that field.

45 "Again, the Kingdom of Heaven is like a man who is a merchant seeking fine pearls, 46 who having found one pearl of great price, he went and sold all that he had and bought it.

47 "Again, the Kingdom of Heaven is like a dragnet that was cast into the sea and gathered some fish of every kind, 48 which, when it was filled, fishermen drew up on the beach. They sat down and gathered the good into containers, but the bad they threw away. 49 So it will be in the end of the world. The angels will come and separate the wicked from among the righteous, 50 and will cast them into the furnace of fire. There will be weeping and gnashing of teeth." 51 Jesus said to them, "Have you understood all these things?"

They answered him, "Yes, Lord."

52 He said to them, "Therefore every scribe who has been made a disciple in the Kingdom of Heaven is like a man who is a householder, who brings out of his treasure new and old things."

53 When Jesus had finished these parables, he departed from there. 54 Coming into his own country, he taught them in their synagogue, so that they were astonished and said, "Where did this man get this wisdom and these mighty works? 55 Isn’t this the carpenter’s son? Isn’t his mother called Mary, and his brothers James, Joses, Simon, and Judas? 56 Aren’t all of his sisters with us? Where then did this man get all of these things?" 57 They were offended by him.

But Jesus said to them, "A prophet is not without honor, except in his own country and in his own house." 58 He didn’t do many mighty works there because of their unbelief.