1 Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa.
2 Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä.
3 Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa.
4 Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa.
5 Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita,
6 te Aabrahamin, hänen palvelijansa, siemen, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa.
7 Hän, Herra, on meidän Jumalamme; hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan.
8 Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan hamaan tuhansiin polviin,
9 liittonsa, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja Iisakille vannomansa valan.
10 Hän vahvisti sen käskyksi Jaakobille, Israelille iankaikkiseksi liitoksi.
12 Heitä oli vähäinen joukko, vain harvoja, ja he olivat muukalaisia siellä.
13 Ja he vaelsivat kansasta kansaan ja yhdestä valtakunnasta toiseen kansaan.
14 Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä:
16 Ja kun hän kutsui nälänhädän maahan ja kokonaan mursi leivän tuen,
17 oli hän lähettänyt heidän edellänsä miehen: Joosef oli myyty orjaksi.
18 Hänen jalkojansa vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin,
19 siksi kunnes hänen sanansa kävi toteen ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi.
20 Niin kuningas lähetti ja päästätti hänet, kansojen hallitsija laski hänet irti.
21 Hän pani hänet talonsa herraksi ja kaiken omaisuutensa haltijaksi,
22 sitomaan mielensä mukaan hänen ruhtinaitansa ja opettamaan viisautta vanhimmille.
23 Niin joutui Israel Egyptiin, Jaakob muukalaiseksi Haamin maahan.
24 Ja Herra teki kansansa hyvin hedelmälliseksi ja väkevämmäksi heidän vihamiehiänsä.
25 Hän käänsi näitten sydämen vihaamaan hänen kansaansa, kavalasti kohtelemaan hänen palvelijoitaan.
26 Hän lähetti Mooseksen, palvelijansa, ja Aaronin, jonka hän oli valinnut.
27 Nämä tekivät hänen tunnustekonsa heidän keskellään, tekivät ihmeitä Haamin maassa.
28 Hän lähetti pimeyden ja pimensi kaiken, eivätkä he vastustaneet hänen sanojansa.
29 Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heiltä kalat.
30 Heidän maansa vilisi sammakoita aina kuningasten kammioita myöten.
31 Hän käski, ja paarmoja tuli ja sääskiä koko heidän alueellensa.
32 Hän antoi heille rakeita sateen sijaan, tulen leimauksia heidän maahansa.
33 Ja hän hävitti heidän viini-ja viikunapuunsa ja murskasi puut heidän alueeltansa.
34 Hän käski, ja heinäsirkkoja tuli ja tuhosirkkoja lukematon joukko;
35 ne söivät kaiken ruohon heidän maastansa, söivät hedelmän heidän vainioiltansa.
36 Ja hän surmasi kaikki heidän maansa esikoiset, kaikki heidän miehuutensa ensimmäiset.
37 Sitten hän vei Israelin sieltä varustettuna hopealla ja kullalla, eikä ollut hänen sukukunnissaan kompastuvaista.
38 Egypti iloitsi heidän lähdöstänsä, koska sen oli vallannut pelko heidän tähtensä.
39 Hän levitti suojaksi pilven ja tulen valaisemaan yötä.
40 He pyysivät, ja hän pani tulemaan viiriäiset, ja hän ravitsi heitä taivaan leivällä.
41 Hän avasi kallion, ja vettä vuoti; se juoksi virtana kautta erämaan.
42 Sillä hän muisti pyhän sanansa, muisti Aabrahamia, palvelijaansa.
43 Niin hän vei kansansa pois sen iloitessa, valittunsa heidän riemuitessaan.
44 Ja hän antoi heille pakanain maat, ja he ottivat omaksensa kansojen vaivannäöt,
45 että he noudattaisivat hänen käskyjänsä ja ottaisivat hänen laeistansa vaarin. Halleluja!
1 Give thanks to Yahweh! Call on his name!
Make his doings known among the peoples.
2 Sing to him, sing praises to him!
Tell of all his marvelous works.
3 Glory in his holy name.
Let the heart of those who seek Yahweh rejoice.
4 Seek Yahweh and his strength.
Seek his face forever more.
5 Remember his marvelous works that he has done:
his wonders, and the judgments of his mouth,
6 you offspring of Abraham, his servant,
you children of Jacob, his chosen ones.
7 He is Yahweh, our God.
His judgments are in all the earth.
8 He has remembered his covenant forever,
the word which he commanded to a thousand generations,
9 the covenant which he made with Abraham,
his oath to Isaac,
10 and confirmed it to Jacob for a statute;
to Israel for an everlasting covenant,
11 saying, "To you I will give the land of Canaan,
the lot of your inheritance,"
12 when they were but a few men in number,
yes, very few, and foreigners in it.
13 They went about from nation to nation,
from one kingdom to another people.
14 He allowed no one to do them wrong.
Yes, he reproved kings for their sakes,
15 "Don’t touch my anointed ones!
Do my prophets no harm!"
16 He called for a famine on the land.
He destroyed the food supplies.
17 He sent a man before them.
Joseph was sold for a slave.
18 They bruised his feet with shackles.
His neck was locked in irons,
19 until the time that his word happened,
and Yahweh’s word proved him true.
20 The king sent and freed him,
even the ruler of peoples, and let him go free.
21 He made him lord of his house,
and ruler of all of his possessions,
22 to discipline his princes at his pleasure,
and to teach his elders wisdom.
23 Israel also came into Egypt.
Jacob lived in the land of Ham.
24 He increased his people greatly,
and made them stronger than their adversaries.
25 He turned their heart to hate his people,
to conspire against his servants.
26 He sent Moses, his servant,
and Aaron, whom he had chosen.
27 They performed miracles among them,
and wonders in the land of Ham.
28 He sent darkness, and made it dark.
They didn’t rebel against his words.
29 He turned their waters into blood,
and killed their fish.
30 Their land swarmed with frogs,
even in the rooms of their kings.
31 He spoke, and swarms of flies came,
and lice in all their borders.
32 He gave them hail for rain,
with lightning in their land.
33 He struck their vines and also their fig trees,
and shattered the trees of their country.
34 He spoke, and the locusts came
with the grasshoppers, without number.
35 They ate up every plant in their land,
and ate up the fruit of their ground.
36 He struck also all the firstborn in their land,
the first fruits of all their manhood.
37 He brought them out with silver and gold.
There was not one feeble person among his tribes.
38 Egypt was glad when they departed,
for the fear of them had fallen on them.
39 He spread a cloud for a covering,
fire to give light in the night.
40 They asked, and he brought quails,
and satisfied them with the bread of the sky.
41 He opened the rock, and waters gushed out.
They ran as a river in the dry places.
42 For he remembered his holy word,
and Abraham, his servant.
43 He brought his people out with joy,
his chosen with singing.
44 He gave them the lands of the nations.
They took the labor of the peoples in possession,
45 that they might keep his statutes,
and observe his laws.
Praise Yah!