1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.

2 Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.

3 Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.

4 Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.

5 He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.

6 Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.

7 Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.

8 Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.

9 Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.

10 Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.

11 Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.

12 Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.

13 Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.

14 Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.

15 Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.

16 Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.

17 Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.

18 Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.

19 Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.

20 Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.

21 Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.

22 Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.

23 Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.

24 Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.

25 Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.

26 Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;

27 ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.

28 Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.

29 Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.

30 Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.

31 Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.

1 God of my praise, don’t remain silent,

2 for they have opened the mouth of the wicked and the mouth of deceit against me.

They have spoken to me with a lying tongue.

3 They have also surrounded me with words of hatred,

and fought against me without a cause.

4 In return for my love, they are my adversaries;

but I am in prayer.

5 They have rewarded me evil for good,

and hatred for my love.

6 Set a wicked man over him.

Let an adversary stand at his right hand.

7 When he is judged, let him come out guilty.

Let his prayer be turned into sin.

8 Let his days be few.

Let another take his office.

9 Let his children be fatherless,

and his wife a widow.

10 Let his children be wandering beggars.

Let them be sought from their ruins.

11 Let the creditor seize all that he has.

Let strangers plunder the fruit of his labor.

12 Let there be no one to extend kindness to him,

neither let there be anyone to have pity on his fatherless children.

13 Let his posterity be cut off.

In the generation following let their name be blotted out.

14 Let the iniquity of his fathers be remembered by Yahweh.

Don’t let the sin of his mother be blotted out.

15 Let them be before Yahweh continually,

that he may cut off their memory from the earth;

16 because he didn’t remember to show kindness,

but persecuted the poor and needy man,

the broken in heart, to kill them.

17 Yes, he loved cursing, and it came to him.

He didn’t delight in blessing, and it was far from him.

18 He clothed himself also with cursing as with his garment.

It came into his inward parts like water,

like oil into his bones.

19 Let it be to him as the clothing with which he covers himself,

for the belt that is always around him.

20 This is the reward of my adversaries from Yahweh,

of those who speak evil against my soul.

21 But deal with me, Yahweh the Lord, for your name’s sake,

because your loving kindness is good, deliver me;

22 for I am poor and needy.

My heart is wounded within me.

23 I fade away like an evening shadow.

I am shaken off like a locust.

24 My knees are weak through fasting.

My body is thin and lacks fat.

25 I have also become a reproach to them.

When they see me, they shake their head.

26 Help me, Yahweh, my God.

Save me according to your loving kindness;

27 that they may know that this is your hand;

that you, Yahweh, have done it.

28 They may curse, but you bless.

When they arise, they will be shamed,

but your servant shall rejoice.

29 Let my adversaries be clothed with dishonor.

Let them cover themselves with their own shame as with a robe.

30 I will give great thanks to Yahweh with my mouth.

Yes, I will praise him among the multitude.

31 For he will stand at the right hand of the needy,

to save him from those who judge his soul.