1 Ikonionissa he samoin menivät juutalaisten synagoogaan ja puhuivat niin, että suuri joukko sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskoi.

2 Mutta ne juutalaiset, jotka eivät uskoneet, yllyttivät ja kiihdyttivät pakanain mieltä veljiä vastaan.

3 Niin he oleskelivat siellä kauan aikaa ja puhuivat rohkeasti, luottaen Herraan, joka armonsa sanan todistukseksi antoi tapahtua tunnustekoja ja ihmeitä heidän kättensä kautta.

4 Ja kaupungin väestö jakaantui: toiset olivat juutalaisten puolella, toiset taas apostolien puolella.

5 Mutta kun pakanat ja juutalaiset ynnä heidän hallitusmiehensä mielivät ryhtyä pahoinpitelemään ja kivittämään heitä,

6 ja he sen huomasivat, pakenivat he Lykaonian kaupunkeihin, Lystraan ja Derbeen, ja niiden ympäristöön.

7 Ja siellä he julistivat evankeliumia.

8 Ja Lystrassa oli mies, joka istui siellä, hervoton jaloistaan ja rampa äitinsä kohdusta saakka, eikä ollut koskaan kävellyt.

9 Hän kuunteli Paavalin puhetta. Ja kun Paavali loi katseensa häneen ja näki hänellä olevan uskon, että hän voi tulla terveeksi,

12 Ja he sanoivat Barnabasta Zeukseksi ja Paavalia Hermeeksi, koska hän oli se, joka puhui.

13 Ja kaupungin edustalla olevan Zeuksen temppelin pappi toi härkiä ja seppeleitä porttien eteen ja tahtoi väkijoukon kanssa uhrata.

14 Mutta kun apostolit Barnabas ja Paavali sen kuulivat, repäisivät he vaatteensa ja juoksivat ulos kansanjoukkoon, huusivat

16 Menneitten sukupolvien aikoina hän on sallinut kaikkien pakanain vaeltaa omia teitänsä;

18 Näin puhuen he vaivoin saivat kansan hillityksi uhraamasta heille.

19 Mutta sinne tuli Antiokiasta ja Ikonionista juutalaisia, ja he suostuttivat kansan puolellensa ja kivittivät Paavalia ja raastoivat hänet kaupungin ulkopuolelle, luullen hänet kuolleeksi.

20 Mutta kun opetuslapset olivat kokoontuneet hänen ympärilleen, nousi hän ja meni kaupunkiin. Ja seuraavana päivänä hän lähti Barnabaan kanssa Derbeen.

21 Ja julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa ja tehtyään monta opetuslapsiksi he palasivat Lystraan ja Ikonioniin ja Antiokiaan

23 Ja kun he olivat valinneet heille vanhimmat jokaisessa seurakunnassa, niin he rukoillen ja paastoten jättivät heidät Herran haltuun, johon he nyt uskoivat.

24 Ja he kulkivat läpi Pisidian ja tulivat Pamfyliaan;

25 ja julistettuaan sanaa Pergessä he menivät Attaliaan.

26 Ja sieltä he purjehtivat Antiokiaan, josta he olivat lähteneet, annettuina Jumalan armon haltuun sitä työtä varten, jonka he nyt olivat suorittaneet.

27 Ja sinne saavuttuaan he kutsuivat seurakunnan koolle ja kertoivat, kuinka Jumala oli ollut heidän kanssansa ja tehnyt suuria ja kuinka hän oli avannut pakanoille uskon oven.

28 Ja he viipyivät pitkän aikaa opetuslasten tykönä.

1 And it came to pass in Iconium, that they did enter together into the synagogue of the Jews, and spake, so that there believed both of Jews and Greeks a great multitude;

2 and the unbelieving Jews did stir up and made evil the souls of the nations against the brethren;

3 long time, indeed, therefore, did they abide speaking boldly in the Lord, who is testifying to the word of His grace, and granting signs and wonders to come to pass through their hands.

4 And the multitude of the city was divided, and some were with the Jews, and some with the apostles,

5 and when there was a purpose both of the nations and of the Jews with their rulers to use [them] despitefully, and to stone them,

6 they having become aware, did flee to the cities of Lycaonia, Lystra, and Derbe, and to the region round about,

7 and there they were proclaiming good news.

8 And a certain man in Lystra, impotent in the feet, was sitting, being lame from the womb of his mother -- who never had walked,

9 this one was hearing Paul speaking, who, having stedfastly beheld him, and having seen that he hath faith to be saved,

10 said with a loud voice, `Stand up on thy feet upright;` and he was springing and walking,

11 and the multitudes having seen what Paul did, did lift up their voice, in the speech of Lycaonia, saying, `The gods, having become like men, did come down unto us;`

12 they were calling also Barnabas Zeus, and Paul Hermes, since he was the leader in speaking.

13 And the priest of the Zeus that is before their city, oxen and garlands unto the porches having brought, with the multitudes did wish to sacrifice,

14 and having heard, the apostles Barnabas and Paul, having rent their garments, did spring into the multitude, crying

15 and saying, `Men, why these things do ye? and we are men like-affected with you, proclaiming good news to you, from these vanities to turn unto the living God, who made the heaven, and the earth, and the sea, and all the things in them;

16 who in the past generations did suffer all the nations to go on in their ways,

17 though, indeed, without witness He did not leave himself, doing good -- from heaven giving rains to us, and fruitful seasons, filling our hearts with food and gladness;`

18 and these things saying, scarcely did they restrain the multitudes from sacrificing to them.

19 And there came thither, from Antioch and Iconium, Jews, and they having persuaded the multitudes, and having stoned Paul, drew him outside of the city, having supposed him to be dead;

20 and the disciples having surrounded him, having risen he entered into the city, and on the morrow he went forth with Barnabas to Derbe.

21 Having proclaimed good news also to that city, and having discipled many, they turned back to Lystra, and Iconium, and Antioch,

22 confirming the souls of the disciples, exhorting to remain in the faith, and that through many tribulations it behoveth us to enter into the reign of God,

23 and having appointed to them by vote elders in every assembly, having prayed with fastings, they commended them to the Lord in whom they had believed.

24 And having passed through Pisidia, they came to Pamphylia,

25 and having spoken in Perga the word, they went down to Attalia,

26 and thence did sail to Antioch, whence they had been given by the grace of God for the work that they fulfilled;

27 and having come and gathered together the assembly, they declared as many things as God did with them, and that He did open to the nations a door of faith;

28 and they abode there not a little time with the disciples.