2 Ja Jaakob huomasi Laabanin kasvoista, ettei hän ollut häntä kohtaan niinkuin ennen.
4 Niin Jaakob kutsutti Raakelin ja Leean kedolle laumansa luo,
6 Te tiedätte, että minä olen palvellut isäänne kaikin voimin,
7 mutta isänne on kohdellut minua petollisesti ja muuttanut palkkaani kymmenen kertaa. Jumala ei kuitenkaan ole sallinut hänen tehdä minulle mitään vahinkoa.
8 Kun hän sanoi: 'Pilkulliset olkoot sinun palkkasi', niin koko lauma kantoi pilkullisia; ja kun hän sanoi: 'Juovikkaat olkoot sinun palkkasi', niin koko lauma kantoi juovikkaita.
9 Niin on Jumala ottanut isänne omaisuuden ja antanut minulle.
10 Mutta lauman pariutumisen aikana minä nostin silmäni ja näin unessa, että vuohipukit, jotka astuivat laumaa, olivat juovikkaita, pilkullisia ja kirjavia.
11 Ja Jumalan enkeli sanoi minulle unessa: 'Jaakob!' Minä vastasin: 'Tässä olen'.
12 Niin hän sanoi: 'Nosta silmäsi ja katso, kaikki vuohipukit, jotka astuvat laumaa, ovat juovikkaita, pilkullisia ja kirjavia, sillä minä olen nähnyt kaiken, mitä Laaban sinulle tekee.
15 Eikö hän pitänyt meitä kuin vieraita, koska myi meidät ja söi suuhunsa meistä saamansa hinnan.
17 Silloin Jaakob nousi ja nosti lapsensa ja vaimonsa kamelien selkään
18 ja kuljetti pois kaiken karjansa ja kaiken omaisuutensa, jonka hän oli koonnut, kaiken omistamansa ja Mesopotamiassa hankkimansa karjan, mennäkseen isänsä Iisakin luo Kanaanin maahan.
19 Mutta Laaban oli mennyt keritsemään lampaitaan. Silloin Raakel varasti isänsä kotijumalat.
20 Ja Jaakob lähti varkain aramilaisen Laabanin luota eikä ilmaissut hänelle pakenemisaiettaan.
21 Niin hän pakeni kaikkinensa, lähti ja meni virran yli ja suuntasi kulkunsa Gileadin vuorille päin.
22 Mutta kolmantena päivänä Laabanille ilmoitettiin, että Jaakob oli paennut.
23 Silloin hän otti mukaansa heimonsa miehet ja ajoi häntä takaa seitsemän päivänmatkaa ja saavutti hänet Gileadin vuorilla.
25 Ja Laaban saavutti Jaakobin. Jaakob oli pystyttänyt telttansa vuorelle, Laaban taas pystytti telttansa Gileadin vuorelle.
27 Minkätähden pakenit salaa, läksit luotani varkain? Et ilmoittanut minulle mitään, ja niin minä en saanut saattaa sinua matkalle iloiten ja laulaen, vaskirummuin ja kantelein,
28 etkä suonut minun suudella lasteni lapsia ja tyttäriäni. Tyhmästi sinä olet menetellyt.
29 Minulla olisi valta tehdä teille pahaa, mutta teidän isänne Jumala sanoi minulle viime yönä näin: 'Varo, ettet puhu Jaakobille hyvää etkä pahaa'.
33 Ja Laaban meni Jaakobin telttaan, Leean telttaan ja molempien orjatarten telttaan, mutta ei löytänyt mitään. Ja tultuaan ulos Leean teltasta hän meni Raakelin telttaan.
34 Mutta Raakel oli ottanut kotijumalat, pannut ne kamelin satulaan ja istunut niiden päälle. Ja Laaban penkoi koko teltan, mutta ei löytänyt mitään.
37 Nyt olet penkonut kaikki minun tavarani; mitä olet löytänyt sellaista, joka olisi sinun talosi tavaraa? Tuo se tähän minun heimoni ja sinun heimosi miesten eteen, että he ratkaisisivat meidän molempien välin.
38 Jo kaksikymmentä vuotta minä olen ollut sinun luonasi; sinun uuhesi ja vuohesi eivät ole synnyttäneet keskoisia, enkä minä ole oinaita sinun laumastasi syönyt.
39 Pedon haaskaamaa en ole sinulle tuonut, se oli minun itseni korvattava; minulta sinä sen vaadit, olipa se viety päivällä tai viety yöllä.
40 Päivällä vaivasi minua helle, yöllä vilu, ja uni pakeni silmistäni.
41 Jo kaksikymmentä vuotta minä olen ollut sinun talossasi; neljätoista vuotta minä palvelin sinua saadakseni molemmat tyttäresi ja kuusi vuotta saadakseni sinulta karjaa, mutta kymmenen kertaa sinä muutit minun palkkani.
45 Silloin Jaakob otti kiven ja nosti sen pystyyn patsaaksi.
47 Ja Laaban antoi sille nimen Jegar-Saahaduta, mutta Jaakob antoi sille nimen Galed.
52 -tämä roukkio olkoon todistuksena, ja myöskin tämä patsas olkoon todistuksena siitä, etten minä kulje tämän roukkion ohi sinun luoksesi ja ettet sinäkään kulje tämän roukkion ja tämän patsaan ohi minun luokseni paha mielessä.
54 Ja Jaakob uhrasi vuorella teurasuhrin ja kutsui heimonsa miehet aterioimaan, ja he aterioivat ja olivat yötä vuorella.
55 Mutta varhain seuraavana aamuna Laaban nousi, suuteli lastensa lapsia ja tyttäriään ja hyvästeli heidät; sitten hän lähti matkaan ja palasi kotiinsa.
1 And he heareth the words of Laban`s sons, saying, `Jacob hath taken all that our father hath; yea, from that which our father hath, he hath made all this honour;`
2 and Jacob seeth the face of Laban, and lo, it is not with him as heretofore.
3 And Jehovah saith unto Jacob, `Turn back unto the land of thy fathers, and to thy kindred, and I am with thee.`
4 And Jacob sendeth and calleth for Rachel and for Leah to the field unto his flock;
5 and saith to them, `I am beholding your father`s face -- that it is not towards me as heretofore, and the God of my father hath been with me,
6 and ye -- ye have known that with all my power I have served your father,
7 and your father hath played upon me, and hath changed my hire ten times; and God hath not suffered him to do evil with me.
8 `If he say thus: The speckled are thy hire, then bare all the flock speckled ones; and if he say thus: The ring-straked are thy hire, then bare all the flock ring-straked;
9 and God taketh away the substance of your father, and doth give to me.
10 `And it cometh to pass at the time of the flock conceiving, that I lift up mine eyes and see in a dream, and lo, the he-goats, which are going up on the flock, [are] ring-straked, speckled, and grisled;
11 and the messenger of God saith unto me in the dream, Jacob, and I say, Here [am] I.
12 `And He saith, Lift up, I pray thee, thine eyes, and see -- all the he-goats which are going up on the flock [are] ring-straked, speckled, and grisled, for I have seen all that Laban is doing to thee;
13 I [am] the God of Bethel where thou hast anointed a standing pillar, where thou hast vowed a vow to me; now, arise, go out from this land, and turn back unto the land of thy birth.`
14 And Rachel answereth -- Leah also -- and saith to him, `Have we yet a portion and inheritance in the house of our father?
15 have we not been reckoned strangers to him? for he hath sold us, and he also utterly consumeth our money;
16 for all the wealth which God hath taken away from our father, it [is] ours, and our children`s; and now, all that God hath said unto thee -- do.`
17 And Jacob riseth, and lifteth up his sons and his wives on the camels,
18 and leadeth all his cattle, and all his substance which he hath acquired, the cattle of his getting, which he hath acquired in Padan-Aram, to go unto Isaac his father, to the land of Canaan.
19 And Laban hath gone to shear his flock, and Rachel stealeth the teraphim which her father hath;
20 and Jacob deceiveth the heart of Laban the Aramaean, because he hath not declared to him that he is fleeing;
21 and he fleeth, he and all that he hath, and riseth, and passeth over the River, and setteth his face [toward] the mount of Gilead.
22 And it is told to Laban on the third day that Jacob hath fled,
23 and he taketh his brethren with him, and pursueth after him a journey of seven days, and overtaketh him in the mount of Gilead.
24 And God cometh in unto Laban the Aramaean in a dream of the night, and saith to him, `Take heed to thyself lest thou speak with Jacob from good unto evil.`
25 And Laban overtaketh Jacob; and Jacob hath fixed his tent in the mount; and Laban with his brethren have fixed [theirs] in the mount of Gilead.
26 And Laban saith to Jacob, `What hast thou done that thou dost deceive my heart, and lead away my daughters as captives of the sword?
27 Why hast thou hidden thyself to flee, and deceivest me, and hast not declared to me, and I send thee away with joy and with songs, with tabret and with harp,
28 and hast not suffered me to kiss my sons and my daughters? -- now thou hast acted foolishly in doing [so];
29 my hand is to God to do evil with you, but the God of your father yesternight hath spoken unto me, saying, Take heed to thyself from speaking with Jacob from good unto evil.
30 `And now, thou hast certainly gone, because thou hast been very desirous for the house of thy father; why hast thou stolen my gods?`
31 And Jacob answereth and saith to Laban, `Because I was afraid, for I said, Lest thou take violently away thy daughters from me;
32 with whomsoever thou findest thy gods -- he doth not live; before our brethren discern for thyself what [is] with me, and take to thyself:` and Jacob hath not known that Rachel hath stolen them.
33 And Laban goeth into the tent of Jacob, and into the tent of Leah, and into the tent of the two handmaidens, and hath not found; and he goeth out from the tent of Leah, and goeth into the tent of Rachel.
34 And Rachel hath taken the teraphim, and putteth them in the furniture of the camel, and sitteth upon them; and Laban feeleth all the tent, and hath not found;
35 and she saith unto her father, `Let it not be displeasing in the eyes of my lord that I am not able to rise at thy presence, for the way of women [is] on me;` and he searcheth, and hath not found the teraphim.
36 And it is displeasing to Jacob, and he striveth with Laban; and Jacob answereth and saith to Laban, `What [is] my transgression? what my sin, that thou hast burned after me?
37 for thou hast felt all my vessels: what hast thou found of all the vessels of thy house? set here before my brethren, and thy brethren, and they decide between us both.
38 `These twenty years I [am] with thee: thy ewes and thy she-goats have not miscarried, and the rams of thy flock I have not eaten;
39 the torn I have not brought in unto thee -- I, I repay it -- from my hand thou dost seek it; I have been deceived by day, and I have been deceived by night;
40 I have been [thus]: in the day consumed me hath drought, and frost by night, and wander doth my sleep from mine eyes.
41 `This [is] to me twenty years in thy house: I have served thee fourteen years for thy two daughters, and six years for thy flock; and thou changest my hire ten times;
42 unless the God of my father, the God of Abraham, and the Fear of Isaac, had been for me, surely now empty thou hadst sent me away; mine affliction and the labour of my hands hath God seen, and reproveth yesternight.`
43 And Laban answereth and saith unto Jacob, `The daughters [are] my daughters, and the sons my sons, and the flock my flock, and all that thou art seeing [is] mine; and to my daughters -- what do I to these to-day, or to their sons whom they have born?
44 and now, come, let us make a covenant, I and thou, and it hath been for a witness between me and thee.`
45 And Jacob taketh a stone, and lifteth it up [for] a standing pillar;
46 and Jacob saith to his brethren, `Gather stones,` and they take stones, and make a heap; and they eat there on the heap;
47 and Laban calleth it Jegar-Sahadutha; and Jacob hath called it Galeed.
48 And Laban saith, `This heap [is] witness between me and thee to-day;` therefore hath he called its name Galeed;
49 Mizpah also, for he said, `Jehovah doth watch between me and thee, for we are hidden one from another;
50 if thou afflict my daughters, or take wives beside my daughters -- there is no man with us -- see, God [is] witness between me and thee.`
51 And Laban saith to Jacob, `Lo, this heap, and lo, the standing pillar which I have cast between me and thee;
52 this heap [is] witness, and the standing pillar [is] witness, that I do not pass over this heap unto thee, and that thou dost not pass over this heap and this standing pillar unto me -- for evil;
53 the God of Abraham and the God of Nahor, doth judge between us -- the God of their father,` and Jacob sweareth by the Fear of his father Isaac.
54 And Jacob sacrificeth a sacrifice in the mount, and calleth to his brethren to eat bread, and they eat bread, and lodge in the mount;
55 and Laban riseth early in the morning, and kisseth his sons and his daughters, and blesseth them; and Laban goeth on, and turneth back to his place.