1 Sen jälkeen oli juutalaisten juhla, ja Jeesus meni ylös Jerusalemiin.

2 Ja Jerusalemissa on Lammasportin luona lammikko, jonka nimi hebreankielellä on Betesda, ja sen reunalla on viisi pylväskäytävää.

3 Niissä makasi suuri joukko sairaita, sokeita, rampoja ja näivetystautisia, jotka odottivat veden liikuttamista.

4

5 Ja siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentä kahdeksan vuotta.

9 Ja mies tuli kohta terveeksi ja otti vuoteensa ja kävi. Mutta se päivä oli sapatti.

13 Mutta parannettu ei tiennyt, kuka se oli; sillä Jeesus oli poistunut, kun siinä paikassa oli paljon kansaa.

15 Niin mies meni ja ilmoitti juutalaisille, että Jeesus oli hänet terveeksi tehnyt.

16 Ja sentähden juutalaiset vainosivat Jeesusta, koska hän semmoista teki sapattina.

18 Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi.

20 Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä hän itse tekee; ja hän on näyttävä hänelle suurempia tekoja kuin nämä, niin että te ihmettelette.

21 Sillä niinkuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi, niin myös Poika tekee eläviksi, ketkä hän tahtoo.

22 Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle,

23 että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt.

24 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.

25 Totisesti, totisesti minä sanon teille: aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat ne saavat elää.

26 Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä.

27 Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika.

28 Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä

29 ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.

30 En minä itsestäni voi mitään tehdä. Niinkuin minä kuulen, niin minä tuomitsen; ja minun tuomioni on oikea, sillä minä en kysy omaa tahtoani, vaan hänen tahtoaan, joka on minut lähettänyt.

31 Jos minä itsestäni todistan, ei minun todistukseni ole pätevä.

32 On toinen, joka todistaa minusta, ja minä tiedän, että se todistus, jonka hän minusta todistaa, on pätevä.

33 Te lähetitte lähettiläät Johanneksen luo, ja hän todisti sen, mikä totta on.

34 Mutta minä en ota ihmiseltä todistusta, vaan puhun tämän, että te pelastuisitte.

35 Hän oli palava ja loistava lamppu, mutta te tahdoitte ainoastaan hetken iloitella hänen valossansa.

36 Mutta minulla on todistus, joka on suurempi kuin Johanneksen; sillä ne teot, jotka Isä on antanut minun täytettävikseni, ne teot, jotka minä teen, todistavat minusta, että Isä on minut lähettänyt.

37 Ja Isä, joka on minut lähettänyt, hän on todistanut minusta. Te ette ole koskaan kuulleet hänen ääntänsä ettekä nähneet hänen muotoansa,

38 eikä teillä ole hänen sanaansa teissä pysyväisenä; sillä te ette usko sitä, jonka hän on lähettänyt.

39 Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;

40 ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

41 En minä ota vastaan kunniaa ihmisiltä;

42 mutta minä tunnen teidät, ettei teillä ole Jumalan rakkautta itsessänne.

43 Minä olen tullut Isäni nimessä, ja te ette ota minua vastaan; jos toinen tulee omassa nimessään, niin hänet te otatte vastaan.

44 Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala?

45 Älkää luulko, että minä olen syyttävä teitä Isän tykönä; teillä on syyttäjänne, Mooses, johon te panette toivonne.

46 Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut.

1 After these things there was a feast of the Jews, and Jesus went up to Jerusalem,

2 and there is in Jerusalem by the sheep-[gate] a pool that is called in Hebrew Bethesda, having five porches,

3 in these were lying a great multitude of the ailing, blind, lame, withered, waiting for the moving of the water,

4 for a messenger at a set time was going down in the pool, and was troubling the water, the first then having gone in after the troubling of the water, became whole of whatever sickness he was held.

5 and there was a certain man there being in ailment thirty and eight years,

6 him Jesus having seen lying, and having known that he is already a long time, he saith to him, `Dost thou wish to become whole?`

7 The ailing man answered him, `Sir, I have no man, that, when the water may be troubled, he may put me into the pool, and while I am coming, another doth go down before me.`

8 Jesus saith to him, `Rise, take up thy couch, and be walking;`

9 and immediately the man became whole, and he took up his couch, and was walking, and it was a sabbath on that day,

10 the Jews then said to him that hath been healed, `It is a sabbath; it is not lawful to thee to take up the couch.`

11 He answered them, `He who made me whole -- that one said to me, Take up thy couch, and be walking;`

12 they questioned him, then, `Who is the man who is saying to thee, Take up thy couch and be walking?`

13 But he that was healed had not known who he is, for Jesus did move away, a multitude being in the place.

14 After these things, Jesus findeth him in the temple, and said to him, `Lo, thou hast become whole; sin no more, lest something worse may happen to thee.`

15 The man went away, and told the Jews that it is Jesus who made him whole,

16 and because of this were the Jews persecuting Jesus, and seeking to kill him, because these things he was doing on a sabbath.

17 And Jesus answered them, `My Father till now doth work, and I work;`

18 because of this, then, were the Jews seeking the more to kill him, because not only was he breaking the sabbath, but he also called God his own Father, making himself equal to God.

19 Jesus therefore responded and said to them, `Verily, verily, I say to you, The Son is not able to do anything of himself, if he may not see the Father doing anything; for whatever things He may do, these also the Son in like manner doth;

20 for the Father doth love the Son, and doth shew to him all things that He himself doth; and greater works than these He will shew him, that ye may wonder.

21 `For, as the Father doth raise the dead, and doth make alive, so also the Son doth make alive whom he willeth;

22 for neither doth the Father judge any one, but all the judgment He hath given to the Son,

23 that all may honour the Son according as they honour the Father; he who is not honouring the Son, doth not honour the Father who sent him.

24 `Verily, verily, I say to you -- He who is hearing my word, and is believing Him who sent me, hath life age-during, and to judgment he doth not come, but hath passed out of the death to the life.

25 `Verily, verily, I say to you -- There cometh an hour, and it now is, when the dead shall hear the voice of the Son of God, and those having heard shall live;

26 for, as the Father hath life in himself, so He gave also to the Son to have life in himself,

27 and authority He gave him also to do judgment, because he is Son of Man.

28 `Wonder not at this, because there doth come an hour in which all those in the tombs shall hear his voice,

29 and they shall come forth; those who did the good things to a rising again of life, and those who practised the evil things to a rising again of judgment.

30 `I am not able of myself to do anything; according as I hear I judge, and my judgment is righteous, because I seek not my own will, but the will of the Father who sent me.

31 `If I testify concerning myself, my testimony is not true;

32 another there is who is testifying concerning me, and I have known that the testimony that he doth testify concerning me is true;

33 ye have sent unto John, and he hath testified to the truth.

34 `But I do not receive testimony from man, but these things I say that ye may be saved;

35 he was the burning and shining lamp, and ye did will to be glad, for an hour, in his light.

36 `But I have the testimony greater than John`s, for the works that the Father gave me, that I might finish them, the works themselves that I do, they testify concerning me, that the Father hath sent me.

37 `And the Father who sent me Himself hath testified concerning me; ye have neither heard His voice at any time, nor His appearance have ye seen;

38 and His word ye have not remaining in you, because whom He sent, him ye do not believe.

39 `Ye search the Writings, because ye think in them to have life age-during, and these are they that are testifying concerning me;

40 and ye do not will to come unto me, that ye may have life;

41 glory from man I do not receive,

42 but I have known you, that the love of God ye have not in yourselves.

43 `I have come in the name of my Father, and ye do not receive me; if another may come in his own name, him ye will receive;

44 how are ye able -- ye -- to believe, glory from one another receiving, and the glory that [is] from God alone ye seek not?

45 `Do not think that I will accuse you unto the Father; there is who is accusing you, Moses -- in whom ye have hoped;

46 for if ye were believing Moses, ye would have been believing me, for he wrote concerning me;

47 but if his writings ye believe not, how shall ye believe my sayings?`