2 Katso, minä olen avannut suuni, kieleni puhuu suulakeni alla.
3 Vilpittömästä sydämestä lähtevät sanani; mitä tietävät, sen huuleni suoraan sanovat.
4 Jumalan henki on minut luonut, ja Kaikkivaltiaan henkäys elävöittää minut.
5 Vastaa minulle, jos taidat; varustaudu minua vastaan, nouse taisteluun.
6 Katso, Jumalan edessä minä olen samanlainen kuin sinä: hyppysellinen savea olen minäkin.
7 Katso, ei käy minusta kauhu, joka sinut peljästyttää, eikä minun painoni ole raskaana ylläsi.
8 Mutta sinä olet sanonut korvieni kuullen, minä olen kuullut sinun sanojesi äänen:
9 'Puhdas minä olen, rikoksesta vapaa; olen viaton, eikä minussa ole vääryyttä.
10 Katso, hän keksii vihan syitä minua vastaan, hän pitää minua vihollisenansa;
11 hän panee minun jalkani jalkapuuhun, vartioitsee kaikkia minun polkujani.'
12 Katso, sinä et ole oikeassa-niin minä vastaan sinulle-sillä Jumala on suurempi kuin ihminen.
13 Miksi olet riidellyt häntä vastaan, jos hän ei vastaa kaikkiin ihmisen sanoihin?
14 Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella; sitä vain ei huomata.
15 Unessa, öisessä näyssä, kun raskas uni valtaa ihmiset ja he nukkuvat vuoteillansa,
16 silloin hän avaa ihmisten korvat ja sinetillä vahvistaa heidän saamansa kurituksen,
17 kääntääkseen ihmisen pois pahasta teosta ja varjellakseen miestä ylpeydestä,
18 säästääkseen hänen sielunsa haudasta ja hänen henkensä syöksymästä peitsiin.
19 Myös kuritetaan häntä tuskalla vuoteessansa, kun hänen luissaan on lakkaamaton kapina,
20 ja hänen henkensä inhoaa leipää ja hänen sielunsa herkkuruokaa.
21 Hänen lihansa kuihtuu näkymättömiin, ja hänen luunsa, ennen näkymättömät, paljastuvat.
22 Näin lähenee hänen sielunsa hautaa ja hänen henkensä kuolonvaltoja.
23 Jos silloin on hänen puolellansa enkeli, välittäjä, yksi tuhansista, todistamassa ihmisen puolesta hänen vilpittömyyttään,
24 niin Jumala armahtaa häntä ja sanoo: 'Vapauta hänet, ettei hän mene hautaan; minä olen saanut lunastusmaksun'.
25 Silloin hänen ruumiinsa taas uhkuu nuoruuden voimaa, hän palajaa takaisin nuoruutensa päiviin.
26 Hän rukoilee Jumalaa, ja Jumala mielistyy häneen ja antaa hänen riemuiten katsella hänen kasvojaan; niin hän palauttaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.
27 Hänpä nyt laulaa muille ihmisille ja sanoo: 'Minä olin tehnyt syntiä ja vääristänyt oikean, mutta ei sitä kostettu minulle;
28 hän pelasti minun sieluni joutumasta hautaan, ja minun henkeni saa iloiten katsella valkeutta'.
29 Katso, kaiken tämän tekee Jumala kahdesti ja kolmastikin ihmiselle,
30 palauttaakseen hänen sielunsa haudasta ja antaakseen elämän valkeuden hänelle loistaa.
31 Tarkkaa, Job, kuule minua; vaikene ja anna minun puhua.
32 Mutta jos sinulla on, mitä sanoa, niin vastaa minulle; puhu, sillä mielelläni soisin sinun olevan oikeassa.
1 And yet, I pray thee, O Job, Hear my speech and [to] all my words give ear.
2 Lo, I pray thee, I have opened my mouth, My tongue hath spoken in the palate.
3 Of the uprightness of my heart [are] my sayings, And knowledge have my lips clearly spoken.
4 The Spirit of God hath made me, And the breath of the Mighty doth quicken me.
5 If thou art able -- answer me, Set in array before me -- station thyself.
6 Lo, I [am], according to thy word, for God, From the clay I -- I also, have been formed.
7 Lo, my terror doth not frighten thee, And my burden on thee is not heavy.
8 Surely -- thou hast said in mine ears, And the sounds of words I hear:
9 `Pure [am] I, without transgression, Innocent [am] I, and I have no iniquity.
10 Lo, occasions against me He doth find, He doth reckon me for an enemy to Him,
11 He doth put in the stocks my feet, He doth watch all my paths.`
12 Lo, [in] this thou hast not been righteous, I answer thee, that greater is God than man.
13 Wherefore against Him hast thou striven, When [for] all His matters He answereth not?
14 For once doth God speak, and twice, (He doth not behold it.)
15 In a dream -- a vision of night, In the falling of deep sleep on men, In slumberings on a bed.
16 Then He uncovereth the ear of men, And for their instruction sealeth:
17 To turn aside man [from] doing, And pride from man He concealeth.
18 He keepeth back his soul from corruption, And his life from passing away by a dart.
19 And he hath been reproved With pain on his bed, And the strife of his bones [is] enduring.
20 And his life hath nauseated bread, And his soul desirable food.
21 His flesh is consumed from being seen, And high are his bones, they were not seen!
22 And draw near to the pit doth his soul, And his life to those causing death.
23 If there is by him a messenger, An interpreter -- one of a thousand, To declare for man his uprightness:
24 Then He doth favour him and saith, `Ransom him from going down to the pit, I have found an atonement.`
25 Fresher [is] his flesh than a child`s, He returneth to the days of his youth.
26 He maketh supplication unto God, And He accepteth him. And he seeth His face with shouting, And He returneth to man His righteousness.
27 He looketh on men, and saith, `I sinned, And uprightness I have perverted, And it hath not been profitable to me.
28 He hath ransomed my soul From going over into the pit, And my life on the light looketh.`
29 Lo, all these doth God work, Twice -- thrice with man,
30 To bring back his soul from the pit, To be enlightened with the light of the living.
31 Attend, O Job, hearken to me, Keep silent, and I -- I do speak.
32 If there are words -- answer me, Speak, for I have a desire to justify thee.
33 If there are not -- hearken thou to me, Keep silent, and I teach thee wisdom.