1 Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi:
3 Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta, opeta sinä minua.
4 Missä olit silloin, kun minä maan perustin? Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää.
5 Kuka on määrännyt sen mitat-tottapa sen tiedät-tahi kuka on vetänyt mittanuoran sen ylitse?
6 Mihin upotettiin sen perustukset, tahi kuka laski sen kulmakiven,
7 kun aamutähdet kaikki iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat?
8 Ja kuka sulki ovilla meren, kun se puhkesi ja kohdusta lähti,
9 kun minä panin sille pilven vaatteeksi ja synkeyden kapaloksi,
10 kun minä rakensin sille rajani, asetin sille teljet ja ovet
11 ja sanoin: 'Tähän asti saat tulla, mutta edemmäksi et; tässä täytyy sinun ylväiden aaltojesi asettua'?
12 Oletko eläissäsi käskenyt päivän koittaa tahi osoittanut aamuruskolle paikkansa,
13 että se tarttuisi maan liepeisiin ja pudistaisi jumalattomat siitä pois?
14 Silloin se muuttuu niinkuin savi sinetin alla, ja kaikki tulee kuin vaatetettuna esille;
15 jumalattomilta riistetään heidän valonsa, ja kohonnut käsivarsi murskataan.
16 Oletko astunut alas meren lähdesuonille asti ja kulkenut syvyyden kuilut?
17 Ovatko kuoleman portit sinulle paljastuneet, oletko nähnyt pimeyden portit?
18 Käsitätkö, kuinka avara maa on? Ilmoita se, jos kaiken tämän tiedät.
19 Mikä on tie sinne, kussa asuu valo, ja missä on pimeyden asuinsija,
20 että saattaisit sen alueellensa ja tuntisit polut sen majalle?
21 Kaiketi sen tiedät, sillä synnyithän jo silloin, ja onhan päiviesi luku ylen suuri!
22 Oletko käynyt lumen varastohuoneissa, ja oletko nähnyt rakeiden varastot,
23 jotka minä olen säästänyt ahdingon ajaksi, sodan ja taistelun päiväksi?
24 Mitä tietä jakaantuu valo ja itätuuli leviää yli maan?
25 Kuka on avannut kuurnan sadekuurolle ja ukkospilvelle tien,
26 niin että sataa maahan, joka on asumaton, erämaahan, jossa ei ihmistä ole,
27 niin että autio erämaa saa kylläksensä ja maa kasvaa vihannan ruohon?
28 Onko sateella isää, tahi kuka on synnyttänyt kastepisarat?
29 Kenen kohdusta on jää tullut, ja kuka on synnyttänyt taivaan härmän?
30 Vesi tiivistyy kuin kiveksi, ja syvyyden pinta sulkeutuu kiinni.
31 Taidatko solmita Otavan siteet tahi irroittaa kahleista Kalevanmiekan?
32 Voitko tuoda esiin eläinradan tähdet aikanansa ja johdattaa Seulaset lapsinensa?
33 Tunnetko taivaan lait, tahi sinäkö säädät, miten se maata vallitsee?
34 Taidatko korottaa äänesi pilviin ja saada vesitulvan peittämään itsesi?
35 Taidatko lähettää salamat menemään, niin että sanovat sinulle: 'Katso, tässä olemme'?
36 Kuka on pannut viisautta pilvenlonkiin, tahi kuka antoi pilvenhattaroille ymmärrystä?
37 Kuka on niin viisas, että laskee pilvien luvun, kuka kaataa tyhjiksi taivaan leilit,
40 (H39:2) kun ne kyyristyvät luolissansa ja ovat väijyksissä tiheikössä?
41 (H39:3) Kuka hankkii ravinnon kaarneelle, kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla?
1 And Jehovah answereth Job out of the whirlwind, and saith: --
2 Who [is] this -- darkening counsel, By words without knowledge?
3 Gird, I pray thee, as a man, thy loins, And I ask thee, and cause thou Me to know.
4 Where wast thou when I founded earth? Declare, if thou hast known understanding.
5 Who placed its measures -- if thou knowest? Or who hath stretched out upon it a line?
6 On what have its sockets been sunk? Or who hath cast its corner-stone?
7 In the singing together of stars of morning, And all sons of God shout for joy,
8 And He shutteth up with doors the sea, In its coming forth, from the womb it goeth out.
9 In My making a cloud its clothing, And thick darkness its swaddling band,
10 And I measure over it My statute, And place bar and doors,
11 And say, `Hitherto come thou, and add not, And a command is placed On the pride of thy billows.`
12 Hast thou commanded morning since thy days? Causest thou the dawn to know its place?
13 To take hold on the skirts of the earth, And the wicked are shaken out of it,
14 It turneth itself as clay of a seal And they station themselves as clothed.
15 And withheld from the wicked is their light, And the arm lifted up is broken.
16 Hast thou come in to springs of the sea? And in searching the deep Hast thou walked up and down?
17 Revealed to thee were the gates of death? And the gates of death-shade dost thou see?
18 Thou hast understanding, Even unto the broad places of earth! Declare -- if thou hast known it all.
19 Where [is] this -- the way light dwelleth? And darkness, where [is] this -- its place?
20 That thou dost take it unto its boundary, And that thou dost understand The paths of its house.
21 Thou hast known -- for then thou art born And the number of thy days [are] many!
22 Hast thou come in unto the treasure of snow? Yea, the treasures of hail dost thou see?
23 That I have kept back for a time of distress, For a day of conflict and battle.
24 Where [is] this, the way light is apportioned? It scattereth an east wind over the earth.
25 Who hath divided for the flood a conduit? And a way for the lightning of the voices?
26 To cause [it] to rain on a land -- no man, A wilderness -- no man in it.
27 To satisfy a desolate and waste place, And to cause to shoot up The produce of the tender grass?
28 Hath the rain a father? Or who hath begotten the drops of dew?
29 From whose belly came forth the ice? And the hoar-frost of the heavens, Who hath begotten it?
30 As a stone waters are hidden, And the face of the deep is captured.
31 Dost thou bind sweet influences of Kimah? Or the attractions of Kesil dost thou open?
32 Dost thou bring out Mazzaroth in its season? And Aysh for her sons dost thou comfort?
33 Hast thou known the statutes of heaven? Or dost thou appoint Its dominion in the earth?
34 Dost thou lift up to the cloud thy voice, And abundance of water doth cover thee?
35 Dost thou send out lightnings, and they go And say unto thee, `Behold us?`
36 Who hath put in the inward parts wisdom? Or who hath given To the covered part understanding?
37 Who doth number the clouds by wisdom? And the bottles of the heavens, Who doth cause to lie down,
38 In the hardening of dust into hardness, And clods cleave together?
39 Dost thou hunt for a lion prey? And the desire of young lions fulfil?
40 When they bow down in dens -- Abide in a thicket for a covert?
41 Who doth prepare for a raven his provision, When his young ones cry unto God? They wander without food.