1 (H40:20) Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?
2 (H40:21) Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken?
3 (H40:22) Rukoileeko se sinua paljon, tahi puhutteleeko se sinua lempeästi?
4 (H40:23) Tekeekö se liiton sinun kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti?
5 (H40:24) Voitko leikkiä sillä niinkuin lintusella tahi sitoa sen tyttöjesi pidellä?
6 (H40:25) Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa, jakavatko sen kauppamiesten kesken?
7 (H40:26) Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita ja sen pään kala-ahraimia?
8 (H40:27) Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä!
11 (H41:2) Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.
12 (H41:3) En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.
13 (H41:4) Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?
14 (H41:5) Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.
15 (H41:6) Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.
16 (H41:7) Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.
17 (H41:8) Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.
18 (H41:9) Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.
19 (H41:10) Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.
20 (H41:11) Sen sieramista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.
21 (H41:12) Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.
22 (H41:13) Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.
23 (H41:14) Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.
24 (H41:15) Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.
25 (H41:16) Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.
26 (H41:17) Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.
27 (H41:18) Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu.
28 (H41:19) Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.
29 (H41:20) Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.
30 (H41:21) Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.
31 (H41:22) Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.
32 (H41:23) Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.
33 (H41:24) Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi.
1 Dost thou draw leviathan with an angle? And with a rope thou lettest down -- his tongue?
2 Dost thou put a reed in his nose? And with a thorn pierce his jaw?
3 Doth he multiply unto thee supplications? Doth he speak unto thee tender things?
4 Doth he make a covenant with thee? Dost thou take him for a servant age-during?
5 Dost thou play with him as a bird? And dost thou bind him for thy damsels?
6 (Feast upon him do companions, They divide him among the merchants!)
7 Dost thou fill with barbed irons his skin? And with fish-spears his head?
8 Place on him thy hand, Remember the battle -- do not add!
9 Lo, the hope of him is found a liar, Also at his appearance is not one cast down?
10 None so fierce that he doth awake him, And who [is] he before Me stationeth himself?
11 Who hath brought before Me and I repay? Under the whole heavens it [is] mine.
12 I do not keep silent concerning his parts, And the matter of might, And the grace of his arrangement.
13 Who hath uncovered the face of his clothing? Within his double bridle who doth enter?
14 The doors of his face who hath opened? Round about his teeth [are] terrible.
15 A pride -- strong ones of shields, Shut up -- a close seal.
16 One unto another they draw nigh, And air doth not enter between them.
17 One unto another they adhere, They stick together and are not separated.
18 His sneezings cause light to shine, And his eyes [are] as the eyelids of the dawn.
19 Out of his mouth do flames go, sparks of fire escape.
20 Out of his nostrils goeth forth smoke, As a blown pot and reeds.
21 His breath setteth coals on fire, And a flame from his mouth goeth forth.
22 In his neck lodge doth strength, And before him doth grief exult.
23 The flakes of his flesh have adhered -- Firm upon him -- it is not moved.
24 His heart [is] firm as a stone, Yea, firm as the lower piece.
25 From his rising are the mighty afraid, From breakings they keep themselves free.
26 The sword of his overtaker standeth not, Spear -- dart -- and lance.
27 He reckoneth iron as straw, brass as rotten wood.
28 The son of the bow doth not cause him to flee, Turned by him into stubble are stones of the sling.
29 As stubble have darts been reckoned, And he laugheth at the shaking of a javelin.
30 Under him [are] sharp points of clay, He spreadeth gold on the mire.
31 He causeth to boil as a pot the deep, The sea he maketh as a pot of ointment.
32 After him he causeth a path to shine, One thinketh the deep to be hoary.
33 There is not on the earth his like, That is made without terror.
34 Every high thing he doth see, He [is] king over all sons of pride.