1 Ja kun hän sapattina tuli erään fariseusten johtomiehen taloon aterialle, pitivät he häntä silmällä.
2 Ja katso, siellä oli vesitautinen mies hänen edessään.
4 Ja hän koski mieheen, paransi hänet ja laski menemään.
6 Eivätkä he kyenneet vastaamaan tähän.
7 Ja huomatessaan, kuinka kutsutut valitsivat itselleen ensimmäisiä sijoja, hän puhui heille vertauksen ja sanoi heille:
9 niin hän, joka on sinut ja hänet kutsunut, ehkä tulee ja sanoo sinulle: 'Anna tälle sija', ja silloin sinä saat häveten siirtyä viimeiselle paikalle.
10 Vaan kun olet kutsuttu, mene ja asetu viimeiselle sijalle, ja niin on se, joka on sinut kutsunut, sisään tullessaan sanova sinulle: 'Ystäväni, astu ylemmäksi'. Silloin tulee sinulle kunnia kaikkien pöytäkumppaniesi edessä.
13 Vaan kun laitat pidot, kutsu köyhiä, raajarikkoja, rampoja, sokeita;
17 Ja illallisajan tullessa hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: 'Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina'.
18 Mutta he rupesivat kaikki järjestään estelemään. Ensimmäinen sanoi hänelle: 'Minä ostin pellon, ja minun täytyy lähteä sitä katsomaan; pyydän sinua, pidä minut estettynä'.
19 Toinen sanoi: 'Minä ostin viisi paria härkiä ja menen niitä koettelemaan; pyydän sinua, pidä minut estettynä'.
20 Vielä toinen sanoi: 'Minä otin vaimon, ja sentähden en voi tulla'.
21 Ja palvelija tuli takaisin ja ilmoitti herralleen tämän. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalleen: 'Mene kiiruusti kaupungin kaduille ja kujille ja tuo köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat tänne sisälle'.
22 Ja palvelija sanoi: 'Herra, on tehty, minkä käskit, ja vielä on tilaa'.
23 Niin Herra sanoi palvelijalle: 'Mene teille ja aitovierille ja pakota heitä tulemaan sisälle, että minun taloni täyttyisi;
25 Ja hänen mukanaan kulki paljon kansaa; ja hän kääntyi ja sanoi heille:
27 Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni.
28 Sillä jos joku teistä tahtoo rakentaa tornin, eikö hän ensin istu laskemaan kustannuksia, nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi,
29 etteivät, kun hän on pannut perustuksen, mutta ei kykene saamaan rakennusta valmiiksi, kaikki, jotka sen näkevät, rupeaisi pilkkaamaan häntä
30 sanoen: 'Tuo mies ryhtyi rakentamaan, mutta ei kyennyt saamaan valmiiksi'?
31 Tahi jos joku kuningas tahtoo lähteä sotimaan toista kuningasta vastaan, eikö hän ensin istu ja pidä neuvoa, kykeneekö hän kymmenellä tuhannella kohtaamaan sitä, joka tulee häntä vastaan kahdellakymmenellä tuhannella?
32 Ja ellei kykene, niin hän, toisen vielä ollessa kaukana, lähettää hänen luoksensa lähettiläät hieromaan rauhaa.
33 Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni.
34 Suola on hyvä; mutta jos suolakin käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi?
1 And it came to pass, on his going into the house of a certain one of the chiefs of the Pharisees, on a sabbath, to eat bread, that they were watching him,
2 and lo, there was a certain dropsical man before him;
3 and Jesus answering spake to the lawyers and Pharisees, saying, `Is it lawful on the sabbath-day to heal?`
4 and they were silent, and having taken hold of [him], he healed him, and let [him] go;
5 and answering them he said, `Of which of you shall an ass or ox fall into a pit, and he will not immediately draw it up on the sabbath-day?`
6 and they were not able to answer him again unto these things.
7 And he spake a simile unto those called, marking how they were choosing out the first couches, saying unto them,
8 `When thou mayest be called by any one to marriage-feasts, thou mayest not recline on the first couch, lest a more honourable than thou may have been called by him,
9 and he who did call thee and him having come shall say to thee, Give to this one place, and then thou mayest begin with shame to occupy the last place.
10 `But, when thou mayest be called, having gone on, recline in the last place, that when he who called thee may come, he may say to thee, Friend, come up higher; then thou shalt have glory before those reclining with thee;
11 because every one who is exalting himself shall be humbled, and he who is humbling himself shall be exalted.`
12 And he said also to him who did call him, `When thou mayest make a dinner or a supper, be not calling thy friends, nor thy brethren, nor thy kindred, nor rich neighbours, lest they may also call thee again, and a recompense may come to thee;
13 but when thou mayest make a feast, be calling poor, maimed, lame, blind,
14 and happy thou shalt be, because they have not to recompense thee, for it shall be recompensed to thee in the rising again of the righteous.`
15 And one of those reclining with him, having heard these things, said to him, `Happy [is] he who shall eat bread in the reign of God;`
16 and he said to him, `A certain man made a great supper, and called many,
17 and he sent his servant at the hour of the supper to say to those having been called, Be coming, because now are all things ready.
18 `And they began with one consent all to excuse themselves: The first said to him, A field I bought, and I have need to go forth and see it; I beg of thee, have me excused.
19 `And another said, Five yoke of oxen I bought, and I go on to prove them; I beg of thee, have me excused:
20 and another said, A wife I married, and because of this I am not able to come.
21 `And that servant having come, told to his lord these things, then the master of the house, having been angry, said to his servant, Go forth quickly to the broad places and lanes of the city, and the poor, and maimed, and lame, and blind, bring in hither.
22 `And the servant said, Sir, it hath been done as thou didst command, and still there is room.
23 `And the lord said unto the servant, Go forth to the ways and hedges, and constrain to come in, that my house may be filled;
24 for I say to you, that none of those men who have been called shall taste of my supper.`
25 And there were going on with him great multitudes, and having turned, he said unto them,
26 `If any one doth come unto me, and doth not hate his own father, and mother, and wife, and children, and brothers, and sisters, and yet even his own life, he is not able to be my disciple;
27 and whoever doth not bear his cross, and come after me, is not able to be my disciple.
28 `For who of you, willing to build a tower, doth not first, having sat down, count the expense, whether he have the things for completing?
29 lest that he having laid a foundation, and not being able to finish, all who are beholding may begin to mock him,
30 saying -- This man began to build, and was not able to finish.
31 `Or what king going on to engage with another king in war, doth not, having sat down, first consult if he be able with ten thousand to meet him who with twenty thousand is coming against him?
32 and if not so -- he being yet a long way off -- having sent an embassy, he doth ask the things for peace.
33 `So, then, every one of you who doth not take leave of all that he himself hath, is not able to be my disciple.
34 `The salt [is] good, but if the salt doth become tasteless, with what shall it be seasoned?
35 neither for land nor for manure is it fit -- they cast it without. He who is having ears to hear -- let him hear.`