12 Ja nuorempi heistä sanoi isälleen: 'Isä, anna minulle se osa tavaroista, mikä minulle on tuleva'. Niin hän jakoi heille omaisuutensa.

13 Eikä kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti.

14 Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut, tuli kova nälkä koko siihen maahan, ja hän alkoi kärsiä puutetta.

15 Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja.

16 Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut.

17 Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!

18 Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi

19 enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'

20 Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.

21 Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan'.

22 Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa;

23 ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa,

24 sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he rupesivat iloa pitämään.

25 Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla. Ja kun hän tuli ja lähestyi kotia, kuuli hän laulun ja karkelon.

26 Ja hän kutsui luoksensa yhden palvelijoista ja tiedusteli, mitä se oli.

27 Tämä sanoi hänelle: 'Sinun veljesi on tullut, ja isäsi teurastutti syötetyn vasikan, kun sai hänet terveenä takaisin'.

28 Niin hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle; mutta hänen isänsä tuli ulos ja puhutteli häntä leppeästi.

29 Mutta hän vastasi ja sanoi isälleen: 'Katso, niin monta vuotta minä olen sinua palvellut enkä ole milloinkaan sinun käskyäsi laiminlyönyt, ja kuitenkaan et ole minulle koskaan antanut vohlaakaan, pitääkseni iloa ystävieni kanssa.

30 Mutta kun tämä sinun poikasi tuli, joka on tuhlannut sinun omaisuutesi porttojen kanssa, niin hänelle sinä teurastit syötetyn vasikan.'

31 Niin hän sanoi hänelle: 'Poikani, sinä olet aina minun tykönäni, ja kaikki, mikä on minun omaani, on sinun.

11 And he said, A certain man had two sons,

12 and the younger of them said to the father, Father, give me the portion of the substance falling to [me], and he divided to them the living.

13 And not many days after, having gathered all together, the younger son went abroad to a far country, and there he scattered his substance, living riotously;

14 and he having spent all, there came a mighty famine on that country, and himself began to be in want;

15 and having gone on, he joined himself to one of the citizens of that country, and he sent him to the fields to feed swine,

16 and he was desirous to fill his belly from the husks that the swine were eating, and no one was giving to him.

17 And having come to himself, he said, How many hirelings of my father have a superabundance of bread, and I here with hunger am perishing!

18 having risen, I will go on unto my father, and will say to him, Father, I did sin -- to the heaven, and before thee,

19 and no more am I worthy to be called thy son; make me as one of thy hirelings.

20 And having risen, he went unto his own father, and he being yet far distant, his father saw him, and was moved with compassion, and having ran he fell upon his neck and kissed him;

21 and the son said to him, Father, I did sin -- to the heaven, and before thee, and no more am I worthy to be called thy son.

22 And the father said unto his servants, Bring forth the first robe, and clothe him, and give a ring for his hand, and sandals for the feet;

23 and having brought the fatted calf, kill [it], and having eaten, we may be merry,

24 because this my son was dead, and did live again, and he was lost, and was found; and they began to be merry.

25 And his elder son was in a field, and as, coming, he drew nigh to the house, he heard music and dancing,

26 and having called near one of the young men, he was inquiring what these things might be,

27 and he said to him -- Thy brother is arrived, and thy father did kill the fatted calf, because in health he did receive him back.

28 And he was angry, and would not go in, therefore his father, having come forth, was entreating him;

29 and he answering said to the father, Lo, so many years I do serve thee, and never thy command did I transgress, and to me thou didst never give a kid, that with my friends I might make merry;

30 but when thy son -- this one who did devour thy living with harlots -- came, thou didst kill to him the fatted calf.

31 And he said to him, Child, thou art always with me, and all my things are thine;

32 but to be merry, and to be glad, it was needful, because this thy brother was dead, and did live again, he was lost, and was found.