1 Sinä päivänä Jeesus lähti asunnostaan ja istui järven rannalle.
2 Ja hänen tykönsä kokoontui paljon kansaa, jonka tähden hän astui venheeseen ja istuutui, ja kaikki kansa seisoi rannalla.
4 Ja hänen kylväessään putosivat muutamat siemenet tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät ne.
5 Toiset putosivat kallioperälle, jossa niillä ei ollut paljon maata, ja ne nousivat kohta oraalle, kun niillä ei ollut syvää maata.
6 Mutta auringon noustua ne paahtuivat, ja kun niillä ei ollut juurta, niin ne kuivettuivat.
7 Toiset taas putosivat orjantappuroihin, ja orjantappurat nousivat ja tukahuttivat ne.
8 Ja toiset putosivat hyvään maahan ja antoivat sadon, mitkä sata, mitkä kuusikymmentä, mitkä kolmekymmentä jyvää.
12 Sillä sille, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on.
13 Sentähden minä puhun heille vertauksilla, että he näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä.
14 Ja heissä käy toteen Esaiaan ennustus, joka sanoo: 'Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, ja näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö.
15 Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.'
16 Mutta autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja teidän korvanne, koska ne kuulevat.
17 Sillä totisesti minä sanon teille: monet profeetat ja vanhurskaat ovat halunneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet.
18 Kuulkaa siis te vertaus kylväjästä:
19 Kun joku kuulee valtakunnan sanan eikä ymmärrä, niin tulee paha ja tempaa pois sen, mikä hänen sydämeensä kylvettiin. Tämä on se, mikä kylvettiin tien oheen.
20 Mikä kallioperälle kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja heti ottaa sen ilolla vastaan;
21 mutta hänellä ei ole juurta itsessään, vaan hän kestää ainoastaan jonkun aikaa, ja kun tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin hän heti lankeaa pois.
22 Mikä taas orjantappuroihin kylvettiin, on se, joka kuulee sanan, mutta tämän maailman huoli ja rikkauden viettelys tukahuttavat sanan, ja hän jää hedelmättömäksi.
25 Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois.
26 Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin lustekin tuli näkyviin.
27 Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: 'Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut lustetta?'
28 Hän sanoi heille: 'Sen on vihamies tehnyt'. Niin palvelijat sanoivat hänelle: 'Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?'
29 Mutta hän sanoi: 'En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin.
34 Tämän kaiken Jeesus puhui kansalle vertauksilla, ja ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään;
38 Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset.
39 Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu, ja leikkuumiehet ovat enkelit.
40 Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa.
41 Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta,
42 ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.
43 Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon.
44 Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen, jonka mies löysi ja kätki; ja siitä iloissaan hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon.
45 Vielä taivasten valtakunta on kuin kauppias, joka etsi kalliita helmiä,
46 ja löydettyään yhden kallisarvoisen helmen hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen.
47 Vielä taivasten valtakunta on nuotan kaltainen, joka heitettiin mereen ja kokosi kaikkinaisia kaloja.
48 Ja kun se tuli täyteen, vetivät he sen rannalle, istuutuivat ja kokosivat hyvät astioihin, mutta kelvottomat he viskasivat pois.
49 Näin on käyvä maailman lopussa; enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista
50 ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.
53 Ja kun Jeesus oli lopettanut nämä vertaukset, lähti hän sieltä.
55 Eikö tämä ole se rakentajan poika? Eikö hänen äitinsä ole nimeltään Maria ja hänen veljensä Jaakob ja Joosef ja Simon ja Juudas?
58 Ja heidän epäuskonsa tähden hän ei tehnyt siellä monta voimallista tekoa.
1 And in that day Jesus, having gone forth from the house, was sitting by the sea,
2 and gathered together unto him were many multitudes, so that he having gone into the boat did sit down, and all the multitude on the beach did stand,
3 and he spake to them many things in similes, saying: `Lo, the sower went forth to sow,
4 and in his sowing, some indeed fell by the way, and the fowls did come and devour them,
5 and others fell upon the rocky places, where they had not much earth, and immediately they sprang forth, through not having depth of earth,
6 and the sun having risen they were scorched, and through not having root, they withered,
7 and others fell upon the thorns, and the thorns did come up and choke them,
8 and others fell upon the good ground, and were giving fruit, some indeed a hundredfold, and some sixty, and some thirty.
9 He who is having ears to hear -- let him hear.`
10 And the disciples having come near, said to him, `Wherefore in similes dost thou speak to them?`
11 And he answering said to them that -- `To you it hath been given to know the secrets of the reign of the heavens, and to these it hath not been given,
12 for whoever hath, it shall be given to him, and he shall have overabundance, and whoever hath not, even that which he hath shall be taken from him.
13 `Because of this, in similes do I speak to them, because seeing they do not see, and hearing they do not hear, nor understand,
14 and fulfilled on them is the prophecy of Isaiah, that saith, With hearing ye shall hear, and ye shall not understand, and seeing ye shall see, and ye shall not perceive,
15 for made gross was the heart of this people, and with the ears they heard heavily, and their eyes they did close, lest they might see with the eyes, and with the ears might hear, and with the heart understand, and turn back, and I might heal them.
16 `And happy are your eyes because they see, and your ears because they hear,
17 for verily I say to you, that many prophets and righteous men did desire to see that which ye look on, and they did not see, and to hear that which ye hear, and they did not hear.
18 `Ye, therefore, hear ye the simile of the sower:
19 Every one hearing the word of the reign, and not understanding -- the evil one doth come, and doth catch that which hath been sown in his heart; this is that sown by the way.
20 `And that sown on the rocky places, this is he who is hearing the word, and immediately with joy is receiving it,
21 and he hath not root in himself, but is temporary, and persecution or tribulation having happened because of the word, immediately he is stumbled.
22 `And that sown toward the thorns, this is he who is hearing the word, and the anxiety of this age, and the deceitfulness of the riches, do choke the word, and it becometh unfruitful.
23 `And that sown on the good ground: this is he who is hearing the word, and is understanding, who indeed doth bear fruit, and doth make, some indeed a hundredfold, and some sixty, and some thirty.`
24 Another simile he set before them, saying: `The reign of the heavens was likened to a man sowing good seed in his field,
25 and, while men are sleeping, his enemy came and sowed darnel in the midst of the wheat, and went away,
26 and when the herb sprang up, and yielded fruit, then appeared also the darnel.
27 `And the servants of the householder, having come near, said to him, Sir, good seed didst thou not sow in thy field? whence then hath it the darnel?
28 And he saith to them, A man, an enemy, did this; and the servants said to him, Wilt thou, then, [that] having gone away we may gather it up?
29 `And he said, No, lest -- gathering up the darnel -- ye root up with it the wheat,
30 suffer both to grow together till the harvest, and in the time of the harvest I will say to the reapers, Gather up first the darnel, and bind it in bundles, to burn it, and the wheat gather up into my storehouse.`
31 Another simile he set before them, saying: `The reign of the heavens is like to a grain of mustard, which a man having taken, did sow in his field,
32 which less, indeed, is than all the seeds, but when it may be grown, is greatest of the herbs, and becometh a tree, so that the birds of the heaven do come and rest in its branches.`
33 Another simile spake he to them: `The reign of the heavens is like to leaven, which a woman having taken, hid in three measures of meal, till the whole was leavened.`
34 All these things spake Jesus in similes to the multitudes, and without a simile he was not speaking to them,
35 that it might be fulfilled that was spoken through the prophet, saying, `I will open in similes my mouth, I will utter things having been hidden from the foundation of the world.`
36 Then having let away the multitudes, Jesus came to the house, and his disciples came near to him, saying, `Explain to us the simile of the darnel of the field.`
37 And he answering said to them, `He who is sowing the good seed is the Son of Man,
38 and the field is the world, and the good seed, these are the sons of the reign, and the darnel are the sons of the evil one,
39 and the enemy who sowed them is the devil, and the harvest is a full end of the age, and the reapers are messengers.
40 `As, then, the darnel is gathered up, and is burned with fire, so shall it be in the full end of this age,
41 the Son of Man shall send forth his messengers, and they shall gather up out of his kingdom all the stumbling-blocks, and those doing the unlawlessness,
42 and shall cast them to the furnace of the fire; there shall be the weeping and the gnashing of the teeth.
43 `Then shall the righteous shine forth as the sun in the reign of their Father. He who is having ears to hear -- let him hear.
44 `Again, the reign of the heavens is like to treasure hid in the field, which a man having found did hide, and from his joy goeth, and all, as much as he hath, he selleth, and buyeth that field.
45 `Again, the reign of the heavens is like to a man, a merchant, seeking goodly pearls,
46 who having found one pearl of great price, having gone away, hath sold all, as much as he had, and bought it.
47 `Again, the reign of the heavens is like to a net that was cast into the sea, and did gather together of every kind,
48 which, when it was filled, having drawn up again upon the beach, and having sat down, they gathered the good into vessels, and the bad they did cast out,
49 so shall it be in the full end of the age, the messengers shall come forth and separate the evil out of the midst of the righteous,
50 and shall cast them to the furnace of the fire, there shall be the weeping and the gnashing of the teeth.`
51 Jesus saith to them, `Did ye understand all these?` They say to him, `Yes, sir.`
52 And he said to them, `Because of this every scribe having been discipled in regard to the reign of the heavens, is like to a man, a householder, who doth bring forth out of his treasure things new and old.`
53 And it came to pass, when Jesus finished these similes, he removed thence,
54 and having come to his own country, he was teaching them in their synagogue, so that they were astonished, and were saying, `Whence to this one this wisdom and the mighty works?
55 is not this the carpenter`s son? is not his mother called Mary, and his brethren James, and Joses, and Simon, and Judas?
56 and his sisters -- are they not all with us? whence, then, to this one all these?`
57 and they were stumbled at him. And Jesus said to them, `A prophet is not without honor except in his own country, and in his own house:`
58 and he did not there many mighty works, because of their unbelief.