1 Parempi kuiva kannikka rauhassa kuin talon täysi uhripaistia riidassa.
2 Taitava palvelija hallitsee kunnotonta poikaa ja pääsee perinnönjaolle veljesten rinnalla.
3 Hopealle sulatin, kullalle uuni, mutta sydämet koettelee Herra.
4 Paha kuuntelee häijyjä huulia, petollisuus kuulee pahoja kieliä.
5 Joka köyhää pilkkaa, se herjaa hänen luojaansa; joka toisen onnettomuudesta iloitsee, ei jää rankaisematta.
6 Vanhusten kruunu ovat lastenlapset, ja isät ovat lasten kunnia.
7 Ei sovi houkalle ylevä puhe, saati sitten ruhtinaalle valhe.
8 Lahjus on käyttäjänsä silmissä kallis kivi: mihin vain hän kääntyy, hän menestyy.
9 Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset.
10 Nuhde pystyy paremmin ymmärtäväiseen kuin sata lyöntiä tyhmään.
11 Pelkkää onnettomuutta hankkii kapinoitsija, mutta häntä vastaan lähetetään armoton sanansaattaja.
12 Kohdatkoon miestä karhu, jolta on riistetty poikaset, mutta älköön tyhmä hulluudessansa.
13 Joka hyvän pahalla palkitsee, sen kodista ei onnettomuus väisty.
14 Alottaa tora on päästää vedet valloilleen; herkeä, ennenkuin riita syttyy.
15 Syyllisen syyttömäksi ja syyttömän syylliseksi tekijä ovat kumpikin Herralle kauhistus.
16 Mitä hyötyä on rahasta tyhmän käsissä? Viisauden hankkimiseen ei ole ymmärrystä.
17 Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä.
18 Mieltä vailla on mies, joka kättä lyöpi, joka menee toista takaamaan.
19 Joka toraa rakastaa, se rikkomusta rakastaa; joka ovensa korottaa, se hankkii kukistumistaan.
20 Väärämielinen ei onnea löydä, ja kavalakielinen suistuu onnettomuuteen.
21 Tyhmä on murheeksi siittäjällensä, ja houkan isä on iloa vailla.
22 Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivuttaa luut.
23 Jumalaton ottaa lahjuksen vastaan toisen povelta vääristääksensä oikeuden tiet.
24 Ymmärtäväisellä on viisaus kasvojensa edessä, mutta tyhmän silmät kiertävät maailman rantaa.
25 Tyhmä poika on isällensä suruksi ja synnyttäjällensä mielihaikeaksi.
26 Paha jo sekin, jos syytöntä sakotetaan; kovin kohtuutonta, jos jaloja lyödään.
27 Joka hillitsee sanansa, on taitava, ja mielensä malttava on ymmärtäväinen mies.
28 Hullukin käy viisaasta, jos vaiti on; joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen.
1 Better [is] a dry morsel, and rest with it, Than a house full of the sacrifices of strife.
2 A wise servant ruleth over a son causing shame, And in the midst of brethren He apportioneth an inheritance.
3 A refining pot [is] for silver, and a furnace for gold, And the trier of hearts [is] Jehovah.
4 An evil doer is attentive to lips of vanity, Falsehood is giving ear to a mischievous tongue.
5 Whoso is mocking at the poor Hath reproached his Maker, Whoso is rejoicing at calamity is not acquitted.
6 Sons` sons [are] the crown of old men, And the glory of sons [are] their fathers.
7 Not comely for a fool is a lip of excellency, Much less for a noble a lip of falsehood.
8 A stone of grace [is] the bribe in the eyes of its possessors, Whithersoever it turneth, it prospereth.
9 Whoso is covering transgression is seeking love, And whoso is repeating a matter Is separating a familiar friend.
10 Rebuke cometh down on the intelligent More than a hundred stripes on a fool.
11 An evil man seeketh only rebellion, And a fierce messenger is sent against him.
12 The meeting of a bereaved bear by a man, And -- not a fool in his folly.
13 Whoso is returning evil for good, Evil moveth not from his house.
14 The beginning of contention [is] a letting out of waters, And before it is meddled with leave the strife.
15 Whoso is justifying the wicked, And condemning the righteous, Even both of these [are] an abomination to Jehovah.
16 Why [is] this -- a price in the hand of a fool to buy wisdom, And a heart there is none?
17 At all times is the friend loving, And a brother for adversity is born.
18 A man lacking heart is striking hands, A surety he becometh before his friend.
19 Whoso is loving transgression is loving debate, Whoso is making high his entrance is seeking destruction.
20 The perverse of heart findeth not good, And the turned in his tongue falleth into evil.
21 Whoso is begetting a fool hath affliction for it, Yea, the father of a fool rejoiceth not.
22 A rejoicing heart doth good to the body, And a smitten spirit drieth the bone.
23 A bribe from the bosom the wicked taketh, To turn aside the paths of judgment.
24 The face of the intelligent [is] to wisdom, And the eyes of a fool -- at the end of the earth.
25 A provocation to his father [is] a foolish son, And bitterness to her that bare him.
26 Also, to fine the righteous is not good, To smite nobles for uprightness.
27 One acquainted with knowledge is sparing his words, And the cool of temper [is] a man of understanding.
28 Even a fool keeping silence is reckoned wise, He who is shutting his lips intelligent!