1 Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
2 Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta
3 ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.
4 He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia.
5 Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.
6 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
7 Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.
8 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
9 Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.
10 He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,
11 koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.
12 Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa.
13 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
14 Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.
15 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
16 Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.
17 He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.
18 Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.
19 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
20 Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.
21 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
22 Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.
23 He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.
24 He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.
25 Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.
26 He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.
27 He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.
28 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.
29 Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.
30 He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.
31 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
32 Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.
33 Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
34 hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden.
35 Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.
36 Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.
37 Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.
38 Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.
39 Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla,
40 niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,
41 hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.
42 Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.
43 Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.
1 `Give ye thanks to Jehovah, For good, for to the age [is] His kindness:`
2 Let the redeemed of Jehovah say, Whom He redeemed from the hand of an adversary.
3 And from the lands hath gathered them, From east and from west, From north, and from the sea.
4 They wandered in a wilderness, in a desert by the way, A city of habitation they have not found.
5 Hungry -- yea -- thirsty, Their soul in them becometh feeble,
6 And they cry unto Jehovah in their adversity, From their distress He delivereth them,
7 And causeth them to tread in a right way, To go unto a city of habitation.
8 They confess to Jehovah His kindness, And His wonders to the sons of men.
9 For He hath satisfied a longing soul, And a hungry soul hath filled [with] goodness.
10 Inhabitants of dark places and death-shade, Prisoners of affliction and of iron,
11 Because they changed the saying of God, And the counsel of the Most High despised.
12 And He humbleth with labour their heart, They have been feeble, and there is no helper.
13 And they cry unto Jehovah in their adversity, From their distresses He saveth them.
14 He bringeth them out from the dark place, And death-shade, And their bands He draweth away.
15 They confess to Jehovah His kindness, And His wonders to the sons of men.
16 For He hath broken doors of brass, And bars of iron He hath cut.
17 Fools, by means of their transgression, And by their iniquities, afflict themselves.
18 All food doth their soul abominate, And they come nigh unto the gates of death,
19 And cry unto Jehovah in their adversity, From their distresses He saveth them,
20 He sendeth His word and healeth them, And delivereth from their destructions.
21 They confess to Jehovah His kindness, And His wonders to the sons of men,
22 And they sacrifice sacrifices of thanksgiving, And recount His works with singing.
23 Those going down [to] the sea in ships, Doing business in many waters,
24 They have seen the works of Jehovah, And His wonders in the deep.
25 And He saith, and appointeth a tempest, And it lifteth up its billows,
26 They go up [to] the heavens, they go down [to] the depths, Their soul in evil is melted.
27 They reel to and fro, and move as a drunkard, And all their wisdom is swallowed up.
28 And they cry to Jehovah in their adversity, And from their distresses He bringeth them out.
29 He establisheth a whirlwind to a calm, And hushed are their billows.
30 And they rejoice because they are quiet, And He leadeth them to the haven of their desire.
31 They confess to Jehovah His kindness, And His wonders to the sons of men,
32 And they exalt Him in the assembly of the people, And in the seat of the elders praise Him.
33 He maketh rivers become a wilderness, And fountains of waters become dry land.
34 A fruitful land becometh a barren place, For the wickedness of its inhabitants.
35 He maketh a wilderness become a pool of water, And a dry land become fountains of waters.
36 And He causeth the hungry to dwell there, And they prepare a city of habitation.
37 And they sow fields, and plant vineyards, And they make fruits of increase.
38 And He blesseth them, and they multiply exceedingly, And their cattle He doth not diminish.
39 And they are diminished, and bow down, By restraint, evil, and sorrow.
40 He is pouring contempt upon nobles, And causeth them to wander in vacancy -- no way.
41 And setteth on high the needy from affliction, And placeth families as a flock.
42 The upright do see and rejoice, And all perversity hath shut her mouth.
43 Who [is] wise, and observeth these? They understand the kind acts of Jehovah!