2 (H22:3) Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta.
3 (H22:4) Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä.
4 (H22:5) Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät.
5 (H22:6) He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.
6 (H22:7) Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky.
7 (H22:8) Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:
9 (H22:10) Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;
10 (H22:11) sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
11 (H22:12) Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.
12 (H22:13) Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minut,
13 (H22:14) avaavat kitansa minua vastaan, niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat.
14 (H22:15) Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani.
15 (H22:16) Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.
16 (H22:17) Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.
17 (H22:18) Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen;
18 (H22:19) he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.
19 (H22:20) Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni.
20 (H22:21) Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä.
21 (H22:22) Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista-vastaa minulle.
22 (H22:23) Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.
23 (H22:24) Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä.
24 (H22:25) Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.
25 (H22:26) Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa; minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä.
26 (H22:27) Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.
27 (H22:28) Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö; kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä;
28 (H22:29) sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita.
29 (H22:30) Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat; hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä.
30 (H22:31) Jälkeentulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta.
31 (H22:32) He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt.
1 To the Overseer, on `The Hind of the Morning.` -- A Psalm of David. My God, my God, why hast Thou forsaken me? Far from my salvation, The words of my roaring?
2 My God, I call by day, and Thou answerest not, And by night, and there is no silence to me.
3 And Thou [art] holy, Sitting -- the Praise of Israel.
4 In Thee did our fathers trust -- they trusted, And Thou dost deliver them.
5 Unto Thee they cried, and were delivered, In Thee they trusted, and were not ashamed.
6 And I [am] a worm, and no man, A reproach of man, and despised of the people.
7 All beholding me do mock at me, They make free with the lip -- shake the head,
8 `Roll unto Jehovah, He doth deliver him, He doth deliver him, for he delighted in him.`
9 For thou [art] He bringing me forth from the womb, Causing me to trust, On the breasts of my mother.
10 On Thee I have been cast from the womb, From the belly of my mother Thou [art] my God.
11 Be not far from me, For adversity is near, for there is no helper.
12 Many bulls have surrounded me, Mighty ones of Bashan have compassed me,
13 They have opened against me their mouth, A lion tearing and roaring.
14 As waters I have been poured out, And separated themselves have all my bones, My heart hath been like wax, It is melted in the midst of my bowels.
15 Dried up as an earthen vessel is my power, And my tongue is cleaving to my jaws.
16 And to the dust of death thou appointest me, For surrounded me have dogs, A company of evil doers have compassed me, Piercing my hands and my feet.
17 I count all my bones -- they look expectingly, They look upon me,
18 They apportion my garments to themselves, And for my clothing they cause a lot to fall.
19 And Thou, O Jehovah, be not far off, O my strength, to help me haste.
20 Deliver from the sword my soul, From the paw of a dog mine only one.
21 Save me from the mouth of a lion: -- And -- from the horns of the high places Thou hast answered me!
22 I declare Thy name to my brethren, In the midst of the assembly I praise Thee.
23 Ye who fear Jehovah, praise ye Him, All the seed of Jacob, honour ye Him, And be afraid of Him, all ye seed of Israel.
24 For He hath not despised, nor abominated, The affliction of the afflicted, Nor hath He hidden His face from him, And in his crying unto Him He heareth.
25 Of Thee my praise [is] in the great assembly. My vows I complete before His fearers.
26 The humble do eat and are satisfied, Praise Jehovah do those seeking Him, Your heart doth live for ever.
27 Remember and return unto Jehovah, Do all ends of the earth, And before Thee bow themselves, Do all families of the nations,
28 For to Jehovah [is] the kingdom, And He is ruling among nations.
29 And the fat ones of earth have eaten, And they bow themselves, Before Him bow do all going down to dust, And he [who] hath not revived his soul.
30 A seed doth serve Him, It is declared of the Lord to the generation.
31 They come and declare His righteousness, To a people that is borne, that He hath made!