1 Daavidin virsi. Riitele, Herra, minun riitaveljiäni vastaan; sodi niitä vastaan, jotka minua vastaan sotivat.

2 Tempaa pieni kilpi, suuri kilpi ja nouse minun avukseni.

4 Joutukoot häpeään ja pilkkaan, jotka minun henkeäni väijyvät; peräytykööt, punastukoot, jotka minulle pahaa aikovat.

5 Olkoot he niinkuin akanat tuulessa, ja Herran enkeli syösköön heidät maahan;

6 heidän tiensä olkoon pimeä ja liukas, ja Herran enkeli ajakoon heitä takaa.

7 Sillä syyttä he ovat virittäneet verkkonsa minun eteeni, syyttä he ovat kaivaneet minun sielulleni haudan.

8 Tulkoon hänelle turmio aavistamatta, tarttukoon hän virittämäänsä verkkoon, langetkoon siihen surmaksensa.

9 Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa, riemuitkoon hänen avustansa.

11 Väärät todistajat astuvat esiin, he minulta tutkivat, mitä minä en tiedä.

12 He palkitsevat minulle hyvän pahalla; minun sieluni on orpo.

13 Mutta minä puin päälleni surupuvun, kun he sairastivat; minä vaivasin itseäni paastolla ja rukoilin pää painuksissa.

14 Niinkuin he olisivat olleet minun ystäviäni, minun omia veljiäni, niin minä kuljin; niinkuin äitiänsä sureva, niin minä kävin surupuvussa, kumarruksissa.

15 Mutta he iloitsevat minun kompastuksestani ja kokoontuvat-kokoontuvat minua vastaan, nuo lyöjät, joita minä en tunne; he herjaavat herkeämättä,

16 nuo konnat, jotka leipäkyrsää kärkkyen minua pilkkaavat, kiristelevät minulle hampaitansa.

17 Herra, kuinka kauan sinä tätä katselet? Päästä minun sieluni turmiosta, jota he hankitsevat, minun ainokaiseni nuorista leijonista.

18 Niin minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa, ylistän sinua paljon kansan keskellä.

19 Älkööt ne minusta iloitko, jotka syyttä ovat minun vihamiehiäni; älkööt silmää iskekö, jotka asiatta minua vihaavat.

20 Sillä he eivät puhu rauhan puheita, vaan miettivät petoksen sanoja maan hiljaisia vastaan.

22 Sinä, Herra, näet sen, älä ole vaiti! Herra, älä ole minusta kaukana!

23 Heräjä ja nouse, minun Jumalani ja Herrani, hankkimaan minulle oikeutta ja ajamaan minun asiaani.

24 Tuomitse minut vanhurskautesi mukaan, Herra, minun Jumalani, älä salli heidän minusta riemuita.

26 Hävetkööt ja punastukoot kaikki, jotka minun onnettomuudestani iloitsevat, saakoot puvuksensa häpeän ja pilkan ne, jotka ylvästelevät minua vastaan.

28 Ja minun kieleni julistakoon sinun vanhurskauttasi, sinun kiitostasi kaiken päivää.

1 By David. Strive, Jehovah, with my strivers, fight with my fighters,

2 Take hold of shield and buckler, and rise for my help,

3 And draw out spear and lance, To meet my pursuers. Say to my soul, `Thy salvation I [am].`

4 They are ashamed and blush, those seeking my soul, Turned backward and confounded, Those devising my evil.

5 They are as chaff before wind, And a messenger of Jehovah driving away.

6 Their way is darkness and slipperiness, And a messenger of Jehovah their pursuer.

7 For without cause they hid for me their netpit, Without cause they digged for my soul.

8 Meet him doth desolation -- he knoweth not, And his net that he hid catcheth him, For desolation he falleth into it.

9 And my soul is joyful in Jehovah, It rejoiceth in His salvation.

10 All my bones say, `Jehovah, who is like Thee, Delivering the poor from the stronger than he, And the poor and needy from his plunderer.`

11 Violent witnesses rise up, That which I have not known they ask me.

12 They pay me evil for good, bereaving my soul,

13 And I -- in their sickness my clothing [is] sackcloth, I have humbled with fastings my soul, And my prayer unto my bosom returneth.

14 As [if] a friend, as [if] my brother, I walked habitually, As a mourner for a mother, Mourning I have bowed down.

15 And -- in my halting they have rejoiced, And have been gathered together, Gathered against me were the smiters, And I have not known, They have rent, and they have not ceased;

16 With profane ones, mockers in feasts, Gnashing against me their teeth.

17 Lord, how long dost thou behold? Keep back my soul from their desolations, From young lions my only one.

18 I thank Thee in a great assembly, Among a mighty people I praise Thee.

19 Mine enemies rejoice not over me [with] falsehood, Those hating me without cause wink the eye.

20 For they speak not peace, And against the quiet of the land, Deceitful words they devise,

21 And they enlarge against me their mouth, They said, `Aha, aha, our eye hath seen.`

22 Thou hast seen, O Jehovah, Be not silent, O Lord -- be not far from me,

23 Stir up, and wake to my judgment, My God, and my Lord, to my plea.

24 Judge me according to Thy righteousness, O Jehovah my God, And they do not rejoice over me.

25 They do not say in their heart, `Aha, our desire.` They do not say, `We swallowed him up.`

26 They are ashamed and confounded together, Who are rejoicing at my evil. They put on shame and confusion, Who are magnifying themselves against me.

27 They sing and rejoice, who are desiring my righteousness, And they say continually, `Jehovah is magnified, Who is desiring the peace of His servant.`

28 And my tongue uttereth Thy righteousness, All the day Thy praise!