1 Aasafin virsi. Jumala, pakanat ovat tunkeutuneet sinun perintöosaasi, he ovat saastuttaneet sinun pyhän temppelisi, ovat tehneet Jerusalemista kiviraunion.

2 He antoivat sinun palvelijaisi ruumiit taivaan linnuille ruuaksi, maan pedoille sinun hurskaittesi lihan.

3 He vuodattivat heidän vertansa kuin vettä ympäri Jerusalemia, eikä heitä kukaan haudannut.

4 Me olemme joutuneet naapuriemme häväistäviksi, niiden pilkattaviksi ja ivattaviksi, jotka ympärillämme asuvat.

5 Kuinka kauan sinä, Herra, olet yhäti vihoissasi, kuinka kauan sinun kiivautesi tulena palaa?

6 Vuodata vihasi pakanain ylitse, jotka eivät sinua tunne, ja valtakuntien ylitse, jotka eivät sinun nimeäsi avukseen huuda.

7 Sillä he ovat syöneet Jaakobin ja tehneet hänen asuinsijansa autioksi.

8 Älä lue meidän syyksemme isiemme rikoksia, anna armosi pian kohdata meitä, sillä me olemme sangen viheliäisiksi tulleet.

9 Auta meitä sinä, pelastuksemme Jumala, nimesi kunnian tähden, pelasta meidät ja anna meidän syntimme anteeksi nimesi tähden.

11 Tulkoon vankien huokaus sinun kasvojesi eteen; suuren käsivartesi voimalla pidä elossa kuoleman lapset.

12 Ja maksa naapureillemme, heidän helmaansa, seitsenkertaisesti se herjaus, jolla he ovat herjanneet sinua, Herra.

13 Mutta me, sinun kansasi, sinun laitumesi lampaat, kiitämme sinua iankaikkisesti, julistamme sinun kiitostasi polvesta polveen.

1 A Psalm of Asaph. O God, nations have come into Thy inheritance, They have defiled Thy holy temple, They made Jerusalem become heaps,

2 They gave the dead bodies of Thy servants Food for the fowls of the heavens, The flesh of Thy saints For the wild beast of the earth.

3 They have shed their blood As water round about Jerusalem, And there is none burying.

4 We have been a reproach to our neighbours, A scorn and a derision to our surrounders.

5 Till when, O Jehovah? art Thou angry for ever? Thy jealousy doth burn as fire.

6 Pour Thy fury on the nations who have not known Thee, And on kingdoms that have not called in Thy name.

7 For [one] hath devoured Jacob, And his habitation they have made desolate.

8 Remember not for us the iniquities of forefathers, Haste, let Thy mercies go before us, For we have been very weak.

9 Help us, O God of our salvation, Because of the honour of Thy name, And deliver us, and cover over our sins, For Thy name`s sake.

10 Why do the nations say, `Where [is] their God?` Let be known among the nations before our eyes, The vengeance of the blood of Thy servants that is shed.

11 Let the groaning of the prisoner come in before Thee, According to the greatness of Thine arm, Leave Thou the sons of death.

12 And turn Thou back to our neighbours, Sevenfold unto their bosom, their reproach, Wherewith they reproached Thee, O Lord.

13 And we, Thy people, and the flock of Thy pasture, We give thanks to Thee to the age, To all generations we recount Thy praise!