1 Viinissä on rehentely, oluessa rettelö, päihtyneenä hoippuva on älyä vailla.
2 Kuin leijonan ärjyntä on kuninkaan suuttumus, henkensä vaarantaa, joka hänet vihoittaa.
3 Kunnia sille, joka riitansa sopii, hullu purkaa vihansa julki.
4 Syksyllä laiska ei kynnä -- elopellolta hän palaa tyhjin käsin.
5 Kuin syvä vesi on ihmisen sydän, mutta ymmärtäväinen sen luotaa.
6 Moni kuuluttaa omaa rehellisyyttään, mutta mistä löytyy todella luotettava mies?
7 Vanhurskas se, joka nuhteettomasti elää, onnellisia ovat hänen lapsensakin.
8 Kun kuningas istuu tuomarinistuimellaan, hän pystyy näkemään, mikä on pahaa.
10 Kahtalainen paino, kahtalainen mitta, kumpaakin Herra kammoksuu.
11 Teoista näkee, mitä pojasta tulee, onko hänen elämänsä oikea ja puhdas.
12 Korvat kuulemaan ja silmät näkemään, molemmat on Herra luonut.
13 Älä pitkään nuku, ettet köyhdy, nouse varhain, niin syöt kylliksesi.
15 Olkoon kultaa, olkoon helmiä, aarteista kallein on punnittu puhe.
16 Jos joku vierasta takaa, ota häneltä viitta ja pidä se panttina vierasta varten.
17 Makeaa on petoksella saatu leipä, mutta pian on suussa pelkkiä kiviä.
18 Harkinnalla hankkeet varmistetaan, tarkoin suunnitelmin sotaan mennään.
19 Juorukellolta salaisuus karkaa, suupaltin kanssa älä seurustele.
20 Joka isäänsä ja äitiään kiroaa, sen lamppu sammuu yön pimeään.
21 Omaisuus, jota ahneesti haalitaan, ei lopulta ole siunaukseksi.
23 Kahtalaista punnusta Herra vihaa, väärä vaaka ei hänelle kelpaa.
24 Herra ohjaa ihmisen askelet, kukapa arvaa tiensä suunnan?
25 Älä harkitsematta lupaa pyhää lahjaa -- olet ansassa, jos lupaustasi kadut.
26 Viisas kuningas viskaa joukosta jumalattomat, ajaa puimajyrällä heidän ylitseen.
27 Ihmisen henki on Herran lamppu, se valaisee sydämen perimmät sopet.
28 Laupeus ja uskollisuus ovat kuninkaan turva, niillä hän vahvistaa valtansa.
29 Nuorukaisten ylpeytenä on heidän voimansa, vanhusten kunniana harmaat hapset.
30 Ilkeä loukkaus iskee syvän haavan, viiltää sydämeen saakka.