1 Kuulkaa! Viisaus kutsuu, ymmärrys korottaa äänensä.
2 Kukkulan laella, tien vierellä se seisoo, siellä missä polut haarautuvat eri suuntiin.
3 Markkinapaikoilla, tungoksen keskellä, kaupunkiin vievillä porteilla se huutaa:
5 Hankkikaa viisautta, te ymmärtämättömät, hankkikaa tietoa, te houkat!
6 Kuulkaa! Minä puhun totuuden sanoja, puhun ilman vilppiä, kun suuni avaan.
7 Minkä kieleni tuo julki, se on kaikki totta, huuleni kauhistuvat jumalattomuutta.
8 Minkä puhun, se pitää paikkansa, puheeni ei ole kieroa eikä väärää.
9 Se on selkeää sille, joka ymmärtää, helppoa sille, joka on tavoittanut tiedon.
10 Arvostakaa ohjeitani enemmän kuin hopeaa, tietoa enemmän kuin kalleinta kultaa,
11 sillä viisaus on koralleja arvokkaampaa, mitkään aarteet eivät vedä sille vertaa.
13 Joka Herraa pelkää, vihaa kaikkea pahaa. Ylpeyttä minä vihaan, kopeaa mieltä, pahoja tekoja ja vilpillistä puhetta.
14 Minulta tulee ajatus, minulta sen toteutus, minä olen ymmärrys, minun on voima.
15 Minun avullani kuninkaat hallitsevat, maan mahtavat säätävät oikeat lait.
16 Minun avullani valtiaat pitävät valtaa, kansan johtajat antavat oikeat tuomiot.
17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ne, jotka etsivät, löytävät minut.
18 Minun kanssani tulevat rikkaus ja kunnia, ehtymätön vauraus ja suuri siunaus.
19 Minun antini on parempaa kuin puhtain kulta, minun lahjani paremmat kuin paras hopea.
20 Minä vaellan totuuden tietä, horjumatta minä kuljen oikeuden polkua.
21 Jotka minua rakastavat, ne minä palkitsen, minä täytän heidän aittansa ja varastonsa.
23 Iankaikkisuudesta minä sain alkuni, kaiken alussa, ennen kuin maata oli.
24 Kun synnyin, ei syvyyksiä vielä ollut, ei lähteitä tuomaan niiden vettä.
25 Ennen kuin vuoret pantiin sijalleen, ennen kuin oli kukkuloita, minä synnyin,
26 ennen kuin hän teki maat ja mannut, ennen kuin oli hiekan jyvääkään.
27 Olin läsnä, kun hän pani taivaat paikoilleen ja asetti maanpiirin syvyyksien ylle,
28 kun hän korkeuksissa teki taivaan pilvet ja sai syvyyden lähteet kumpuamaan,
29 kun hän pani merelle rajat, loi rannat patoamaan sen vedet, ja kun hän lujitti maan perustukset.
30 Jo silloin minä, esikoinen, olin hänen vierellään, hänen ilonaan päivät pitkät, kaiken aikaa leikkimässä hänen edessään.
31 Maan kiekko oli leikkikalunani, ilonani olivat ihmislapset.
33 Kuulkaa neuvojani, niin viisastutte, älkää lyökö niitä laimin.
34 Hyvin käy sen, joka minua kuulee, päivästä päivään valvoo ovellani, valppaana odottaa sen kynnyksellä.
35 Joka minut löytää, löytää elämän, hänet Herra ottaa suosioonsa.