1 Oración del pobre, cuando estuviere angustiado, y delante de Jehová derramare su lamento. JEHOVA, oye mi oración, Y venga mi clamor á ti.

2 No escondas de mí tu rostro: en el día de mi angustia Inclina á mí tu oído; El día que te invocare, apresúrate á responderme.

3 Porque mis días se han consumido como humo; Y mis huesos cual tizón están quemados.

4 Mi corazón fué herido, y secóse como la hierba; Por lo cual me olvidé de comer mi pan.

5 Por la voz de mi gemido Mis huesos se han pegado á mi carne.

6 Soy semejante al pelícano del desierto; Soy como el buho de las soledades.

7 Velo, y soy Como el pájaro solitario sobre el tejado.

8 Cada día me afrentan mis enemigos; Los que se enfurecen contra mí, hanse contra mí conjurado.

9 Por lo que como la ceniza á manera de pan, Y mi bebida mezclo con lloro,

10 A causa de tu enojo y de tu ira; Pues me alzaste, y me has arrojado.

11 Mis días son como la sombra que se va; Y heme secado como la hierba.

12 Mas tú, Jehová, permanecerás para siempre, Y tu memoria para generación y generación.

13 Tú levantándote, tendrás misericordia de Sión; Porque el tiempo de tener misericordia de ella, porque el plazo es llegado.

14 Porque tus siervos aman sus piedras, Y del polvo de ella tienen compasión.

15 Entonces temerán las gentes el nombre de Jehová, Y todos los reyes de la tierra tu gloria;

16 Por cuanto Jehová habrá edificado á Sión, Y en su gloria será visto;

17 Habrá mirado á la oración de los solitarios, Y no habrá desechado el ruego de ellos.

18 Escribirse ha esto para la generación venidera: Y el pueblo que se criará, alabará á JAH.

19 Porque miró de lo alto de su santuario; Jehová miró de los cielos á la tierra,

20 Para oir el gemido de los presos, Para soltar á los sentenciados á muerte;

21 Porque cuenten en Sión el nombre de Jehová, Y su alabanza en Jerusalem,

22 Cuando los pueblos se congregaren en uno, Y los reinos, para servir á Jehová.

23 El afligió mi fuerza en el camino; Acortó mis días.

24 Dije: Dios mío, no me cortes en el medio de mis días: Por generación de generaciones son tus años.

25 Tú fundaste la tierra antiguamente, Y los cielos son obra de tus manos.

26 Ellos perecerán, y tú permanecerás; Y todos ellos como un vestido se envejecerán; Como una ropa de vestir los mudarás, y serán mudados:

27 Mas tú eres el mismo, Y tus años no se acabarán.

28 Los hijos de tus siervos habitarán, Y su simiente será afirmada delante de ti.

1 Nääntyneen ja onnettoman rukous, kun hän avaa sydämensä Herralle. (H102:2)Kuule rukoukseni, Herra, nouskoon huutoni sinun luoksesi!

2 (H102:3)Älä kätke minulta kasvojasi, kun olen ahdingossa. Kallista korvasi minun puoleeni! Kun huudan sinua avuksi, älä viivytä vastaustasi.

3 (H102:4)Päiväni haihtuvat kuin savu, tuska polttaa luitani kuin tuli.

4 (H102:5)Sisimpäni on kuin kulottunut ruoho. Enää en muista syödäkään,

5 (H102:6)huokailen vain, olen pelkkää luuta ja nahkaa.

6 (H102:7)Minä olen kuin huuhkaja autiomaassa, kuin pöllö, joka asustaa raunioissa.

7 (H102:8)Minä valvon yöni, olen yksin kuin katolla kyyhöttävä lintu.

8 (H102:9)Viholliseni pilkkaavat minua päivät pitkät, kirotessaan vihamiehiään he käyttävät minun nimeäni.

9 (H102:10)Minä syön leipänäni tuhkaa, kyyneleet maustavat juomani.

10 (H102:11)Vihasi vimmassa sinä paiskasit minut maahan.

11 (H102:12)Päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ruohon lailla minä lakastun.

12 (H102:13)Mutta sinä, Herra, hallitset ikuisesti, sinun nimesi kaikuu polvesta polveen.

13 (H102:14)Sinä nouset ja armahdat Siionia. Sen aika on tullut, armon aika.

14 (H102:15)Sinun palvelijasi rakastavat sen kiviä, he surevat kaupunkinsa tuhkaa.

15 (H102:16)Kansat pelkäävät Herran nimeä, maan kuninkaat kumartavat häntä,

16 (H102:17)kun Herra jälleen rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassaan.

17 (H102:18)Hän katsoo sorrettujen puoleen, ei torju heidän rukoustaan.

18 (H102:19)Tämä on kirjoitettu tulevalle polvelle, jotta uudeksi luotu kansa ylistäisi Herraa.

19 (H102:20)Herra katsoo pyhästä korkeudestaan, tähyää taivaasta maan päälle.

20 (H102:21)Hän kuulee vankien vaikerruksen, hän vapauttaa kuoleman omat.

21 (H102:22)Siionissa kuulutetaan Herran nimeä, Jerusalem kaikuu hänen kiitostaan,

22 (H102:23)kun kansat kokoontuvat yhteen, kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa.

23 (H102:24)Hän on murtanut minun voimani kesken matkan, lyhentänyt elinpäivieni määrän.

24 (H102:25)Minä sanon hänelle: Jumalani, älä ota minua pois puolitiessä! Sinä elät iäti, ajasta aikaan.

25 (H102:26)Jo ammoin sinä laskit maan perustukset, sinun kättesi työtä ovat taivaat.

26 (H102:27)Ne katoavat, mutta sinä pysyt. Ne kuluvat loppuun kuin vaate, sinä vaihdat niitä kuin vaatekertaa, ja ne vaihtuvat uusiin.

27 (H102:28)Mutta sinä olet iäti sama, sinun vuotesi eivät lopu.

28 (H102:29)Palvelijoittesi lapset saavat asua turvassa, heidän lastensa lapset ovat huomassasi.