1 ¿Donde se ha ido tu amado, oh la más hermosa de todas las mujeres? ¿Adónde se apartó tu amado, y le buscaremos contigo?

2 Mi amado descendió a su huerto, a las eras de las especias, para apacentar en los huertos, y para coger los lirios.

3 Yo soy de mi amado, y mi amado es mío; el apacienta entre los lirios.

4 Hermosa eres tú, oh compañera mía, como Tirsa; de desear, como Jerusalén; imponente como un ejército con banderas.

5 Aparta tus ojos de delante de mí, porque ellos me vencieron. Tu cabello es como manada de cabras, que se muestran en Galaad.

6 Tus dientes, como manada de ovejas que suben del lavadero, todas con crías mellizas, y estéril no hay entre ellas.

7 Como cachos de granada son tus sienes entre tus guedejas.

8 Sesenta son las reinas, y ochenta las concubinas, y las doncellas vírgenes sin número;

9 mas una es la paloma mía, la perfecta mía; única es a su madre, escogida a la que la dio a luz. La vieron las doncellas, y la llamaron bienaventurada; las reinas y las concubinas, y la alabaron.

10 ¿Quién es ésta que se muestra como el alba, hermosa como la luna, esclarecida como el sol, imponente como un ejército con banderas?

11 Al huerto de los nogales descendí a ver los frutos del valle, y para ver si florecían las vides, si florecían los granados.

12 No se; mi alma me ha hecho devolver como los carros de Aminadab.

13 Vuélvete, vuélvete, oh sulamita; vuélvete, vuélvete, y te miraremos. ¿Qué veréis en la sulamita? Ella será como una multitud de tabernáculos.

1 Muut: Minne on rakkaasi mennyt, sinä naisista kaunein? Minne on rakkaasi lähtenyt? Sano, niin voimme yhdessä etsiä häntä!

2 Neito: Minun rakkaani on tullut puutarhaansa, yrttitarhaansa, nauttimaan puutarhan antimia ja poimimaan laitumensa liljoja.

3 Rakkaani on minun ja minä olen hänen, liljojen keskellä on hänen laidunmaansa.

4 Mies: Kalleimpani! Sinä olet kaunis kuin Tirsan palatsit, ihana kuin Jerusalem, pelottava kuin sotajoukon viirit.

5 Käännä silmäsi pois, ne lumoavat minut! Sinun hiuksesi ovat kuin mustien vuohien lauma, joka karkaa Gileadin rinteitä alas.

6 Sinun hampaasi hohtavat valkoisina kuin vedestä nousevat lampaat. Ne ovat kuin karitsat kaksittain, ei yksikään ole pariaan vailla.

7 Kauniisti, kuin granaattiomena, kaartuu otsasi hunnun alla.

8 Mies: Olkoon kuninkaalla kuusikymmentä vaimoa, olkoon kahdeksankymmentä sivuvaimoa ja nuoria neitoja luvuton joukko --

9 yksi on minun kyyhkyni, kaikkeni, emonsa ainokainen, äitinsä päivänpaiste. Hänet nähdessään neidot puhkeavat ylistyksiin, kuningattaret ja sivuvaimot jakavat kiitostaan:

10 Kuka hän on? Hän loistaa kuin aamurusko, hän on kaunis kuin kuu, sädehtivä kuin päivänpaiste, pelottava kuin sotajoukon viirit.

11 Neito: Menin pähkinätarhaan, menin ihailemaan laakson vehreyttä, katsomaan, joko viiniköynnös versoo, joko kukkii granaattiomenapuu.

12 Miten minun kävikään? Tunteeni saivat minussa vallan, ja nousin Amminadibin, nuoren ylimyksen, vaunuihin!

13 (H7:1)Muut: Tule takaisin, tule, Sulamin neito! Tule, anna meidän ihailla sinua! Neito: Mitä ihmeellistä minussa on, Sulamin tytössä, kahden joukon keskellä tanssivassa?