1 Carga de Moab, cierto, de noche fue destruida Ar-Moab, fue puesta en silencio. Cierto, de noche fue destruida Kir-Moab, fue puesta en silencio.

2 Subió a Bayit y a Dibón, altares, a llorar; sobre Nebo y sobre Medeba aullará Moab; toda cabeza de ella se mesará, y toda barba será raída.

3 Se ceñirán de cilicio en sus plazas; en sus terrados y en sus calles todos aullarán, descendiendo en llanto.

4 Hesbón y Eleale gritarán, hasta Jahaza se oirá su voz; por lo que aullarán los armados de Moab, se lamentará el alma de cada uno de por sí.

5 Mi corazón dará gritos por Moab; sus fugitivos subirán con lloro por la subida de Luhit hasta Zoar, novilla de tres años, levantarán grito de quebrantamiento por el camino de Horonaim.

6 Las aguas de Nimrim se agotaron; la grama del atrio se secó, faltó la hierba, verdura no hubo.

7 Por lo cual lo que cada uno guardó, y sus riquezas sobre el arroyo de los sauces serán llevadas.

8 El llanto cercó los términos de Moab; hasta Eglaim llegó su alarido, y hasta Beer-elim llegó su clamor.

9 Porque las aguas de Dimón se llenarán de sangre; porque yo pondré sobre Dimón añadiduras, leones a los que escaparen de Moab, y al remanente de la tierra.

1 Ennussana Moabista. Näin käy: yöllä se murskataan, autio on Ar-Moab. Näin käy: yöllä se murskataan, autio on Kir-Moab.

2 Itkemään uhrikukkuloille nousevat Dibonin asukkaat. Nebonvuorella ja Medebassa Moab valittaa. Jokaisen pää on ajeltu paljaaksi, jokaisen parta leikattu pois.

3 Säkkivaatteeseen vyöttäytyneinä he kulkevat kujilla, katoilta kuuluu itkua, toreilla ihmiset vaikeroivat maahan vaipuneina.

4 Hädissään huutavat Hesbon ja Eleale, Jahasiin saakka kantautuu niiden ääni. Siksi Moabin sotajoukko hälisee peloissaan, Moabin rohkeus pettää.

5 Minun sydämeni huutaa Moabin hätää. Pakolaisia riittää Soariin ja Eglat-Selisiaan asti. He nousevat itkien Luhitin solaa, sydäntä särkevästi he valittavat ja vaikeroivat Horonaimin tiellä.

6 Ja Nimrimin kosteikko muuttuu autiomaaksi, ruoho kuivuu, kasvit katoavat, ei mikään vihannoi.

7 Pakenijat kantavat tavaransa, sen mitä heillä on jäljellä, Arabimin uoman yli.

8 Ja niin hätähuuto kiirii kautta Moabin maan, valitus kaikuu Eglaimiin, kaikuu Beer-Elimiin saakka.

9 Ja Dimonin purot puuntavat verestä punaisina. Mutta minä lähetän Dimonille jotakin vielä pahempaa: lähetän leijonat pelastuneiden kimppuun, niiden rippeiden kimppuun, jotka jäivät jäljelle Moabista.