1 Desciende, y siéntate en el polvo, virgen hija de Babilonia; siéntate en la tierra, sin trono, hija de los caldeos, que nunca más te llamarán tierna, y delicada.

2 Toma el molino, y muele harina; descubre tus guedejas, descalza los pies, descubre las piernas, pasa los ríos.

3 Será descubierta tu vergüenza, y tu deshonor será visto; tomaré venganza, y no ayudaré a hombre.

4 Nuestro Redentor, el SEÑOR de los ejércitos es su nombre, el Santo de Israel.

5 Siéntate, calla, y entra en tinieblas, hija de los caldeos, porque nunca más te llamarán señora de reinos.

6 Me enojé contra mi pueblo, profané mi heredad, y los entregué en tu mano; no les hiciste misericordias; sobre el viejo agravaste mucho tu yugo.

7 Y dijiste: Para siempre seré señora. Hasta ahora no has pensado en esto, ni te acordaste de tu postrimería.

8 Oye, pues, ahora esto, delicada, la que está sentada confiadamente, la que dice en su corazón: Yo soy , y fuera de mí no hay más; no quedaré viuda, ni conoceré orfandad.

9 Estas dos cosas te vendrán de repente en un mismo día, orfandad y viudez. En toda su perfección vendrán sobre ti, por la multitud de tus adivinanzas, y por la copia de tus muchos agüeros.

10 Porque te confiaste en tu maldad, diciendo: Nadie me ve. Tu sabiduría, y tu misma ciencia te engañó, ya que dijiste en tu corazón: Yo soy , y nadie más.

11 Vendrá, pues, sobre ti mal, cuyo nacimiento no sabrás; caerá sobre ti quebrantamiento, el cual no podrás remediar; y vendrá de repente sobre ti destrucción, la cual tú no conocerás.

12 Estate ahora en tus adivinanzas, y en la multitud de tus agüeros, en los cuales te fatigaste desde tu niñez; quizá podrás mejorarte, quizá te fortificarás.

13 Te has fatigado en la multitud de tus consejos: aparezcan ahora y te defiendan los contempladores de los cielos, los especuladores de las estrellas, los que enseñan los cursos de la luna, de lo que vendrá sobre ti.

14 He aquí, que serán como tamo; fuego los quemará; no salvarán sus vidas de la mano de la llama; no quedará brasa para calentarse, ni lumbre a la cual se sienten.

15 Así te serán aquellos, con quien te fatigaste, tus negociantes desde tu niñez; cada uno echará por su camino, no habrá quien te salve.

1 Alas tomuun, neitsyt, tytär Babylon! Istu maahan, Kaldean tytär, siinä on nyt valtaistuimesi! Ei sinua enää mainita hienoksi ja hehkeäksi.

2 Tartu jauhinkiviin! Jauha! Huntusi riisu, helmuksesi kohota, sääresi paljasta ja kahlaa virtojen poikki!

3 Sinun häpysi paljastuu, häpeäsi on kaikkien nähtävissä. Kun minä käyn kostamaan, ei kukaan voi minua estää,

4 sanoo meidän lunastajamme. Hänen nimensä on Herra Sebaot, Israelin Pyhä.

5 Väisty pimentoon, istu ääneti, Kaldean tytär. Ei sinua enää kutsuta valtakuntien valtiattareksi.

6 Kun minä vihastuin omaan kansaani, minä annoin oman maani sinun häväistäväksesi, Babylon. Mutta sinä olit armoton kansaani kohtaan. Vanhustakin sinä rasitit raskaimmalla ikeellä.

9 Mutta tämä tulee osaksesi, tämä kaikki, äkkiä, yhtenä ja samana päivänä: lasten kuolema ja leskeys. Koko voimallaan ne kohtaavat sinua huolimatta taikojesi runsaudesta ja monien loitsujesi voimasta.

11 Mutta nyt sinä saat pahuutesi palkan, sitä et osaa manata pois. Onnettomuus kaatuu sinun päällesi, etkä pysty torjumaan sitä. Ja äkkiarvaamatta vyöryy ylitsesi perikato, jota et osannut odottaa.

12 Astu toki esiin loitsuinesi ja runsaine taikoinesi! Niiden parissahan olet puuhaillut nuoruudestasi saakka -- ehkäpä voit saada avun, ehkä pelotat pahan pois!

13 Olethan uuvuksiin asti harjoittanut taikojasi. Astukoot siis esiin sinua puolustamaan nuo taivaan jaottelijat ja tähtien tähyäjät, jotka aina uuden kuun tullen ilmoittavat, mikä sinua odottaa!

14 Katso, he ovat kuin olkia, tuli polttaa heidät, he eivät voi pelastaa edes itseään sen liekistä. Ei se ole hiillos, jonka luona lämmitellään, ei valkea, jonka äärellä istuskellaan.

15 Noin käy kumppaniesi, joiden kanssa olet ahkeroinut hamasta nuoruudestasi saakka. He hoipertelevat kuka minnekin -- kukaan ei sinua pelasta.