1 He aquí que todas estas cosas han visto mis ojos, y oído y entendido mis oídos.

2 Como vosotros lo sabéis, lo sé yo; no soy menos que vosotros.

3 Mas yo hablaría con el Todopoderoso, y querría disputar con Dios.

4 Que ciertamente vosotros sois fraguadores de mentira; sois todos vosotros médicos nulos.

5 Ojalá callarais del todo, porque os fuera en lugar de sabiduría.

6 Oíd, pues, ahora mi disputa, y estad atentos a los argumentos de mis labios.

7 ¿Habéis de hablar iniquidad por Dios? ¿Habéis de hablar por él engaño?

8 ¿Habéis vosotros de hacerle honra? ¿Habéis de pleitear vosotros por Dios?

9 ¿Sería bueno que él os escudriñase? ¿Os burlaréis de él como quien se burla de algún hombre?

10 El os redargüirá duramente, si en lo secreto le hicieses tal honra.

11 De cierto su alteza os había de espantar, y su pavor había de caer sobre vosotros.

12 Vuestras memorias serán comparadas a la ceniza, y vuestros cuerpos como cuerpos de lodo.

13 Escuchadme, y hablaré yo, y que me venga después lo que viniere.

14 ¿Por qué quitaré yo mi carne con mis dientes, y pondré mi alma en mi palma?

15 He aquí , aunque me matare, en él esperaré; pero defenderé delante de él mis caminos.

16 Y él mismo me será salud, porque no entrará en su presencia el impío.

17 Oíd con atención mi razón, y mi denuncia con vuestros oídos.

18 He aquí ahora, si yo me apercibiere a juicio, sé que seré justificado.

19 ¿Quién es el que pleiteará conmigo? Porque si ahora yo callara, moriría.

20 A lo menos dos cosas no hagas conmigo; y entonces no me esconderé de tu rostro:

21 Aparta de mí tu mano, y no me asombre tu terror.

22 Llama luego , y yo responderé; o yo hablaré, y respóndeme tú.

23 ¿Cuántas iniquidades y pecados tengo yo? Hazme entender mi prevaricación y mi pecado.

24 ¿Por qué escondes tu rostro, y me cuentas por tu enemigo?

25 ¿A la hoja arrebatada has de quebrantar? ¿Y a una arista seca has de perseguir?

26 ¿Por qué escribes contra mí amarguras, y me haces cargo de los pecados de mi juventud?

27 Pones además mis pies en el cepo, y guardas todos mis caminos, imprimiéndolo a las raíces de mis pies.

28 Siendo el hombre como carcoma que se va gastando, como vestido que se come de polilla.

1 Kaiken tämän olen nähnyt omin silmin, omin korvin kuullut ja ymmärtänyt.

2 Minä tiedän sen minkä tekin, en häviä teille yhtään.

3 Kaikkivaltiaalle minä tahdon puhua, tahdon selvittää asiat Jumalan kanssa.

4 Te, te kaunistelette kaiken valheillanne, pelkkiä puoskareita olette kaikki tyynni!

5 Kunpa jo lopulta vaikenisitte! Silloin voisitte hyvinkin käydä viisaasta.

6 Kuunnelkaa nyt, mitä minulla on sanottavana, kuulkaa vastaväitteet, jotka nousevat huulilleni.

7 Yritättekö te valheella puolustaa Jumalaa, ajaa vilpillä hänen asiaansa?

8 Yritättekö te kaunistella hänen tekojaan, toimia hänen asianajajinaan?

9 Miten sitten käy, kun hän alkaa tutkia teitä? Voitteko pettää häntä niin kuin ihmistä petetään?

10 Kovalla kädellä hän teitä ojentaa, jos te olette vääristelleet totuutta.

11 Ettekö pelkää, kun hän nousee tuomitsemaan, eikö kauhu silloin täytä mielenne?

12 Teidän kehotuksenne ovat pelkkää tuhkaa, murenevaa savea teidän vastauksenne.

13 Olkaa te vihdoin hiljaa, nyt minä puhun, käyköön minulle sitten miten käyneekin.

14 Minä panen alttiiksi oman ruumiini, puhun, vaikka henki menisi.

15 Olen valmis, vaikka hän surmaisi minut, mutta ensin tahdon näyttää hänelle, millainen minun vaellukseni on ollut.

16 Jo se merkitsisi minulle voittoa, että saisin astua hänen eteensä. Teeskentelijät eivät hänen eteensä pääse.

17 Kuulkaa, kuulkaa minun sanani, tarkatkaa, mitä minä puhun!

18 Minä vien asiani oikeuden eteen, minä tiedän, että olen syytön.

19 Kuka voi syyttää minua? Jos joku voi, minä vaikenen ja kuolen.

20 Vain kahta asiaa sinulta pyydän -- jos ne täytät, en enää pakene sinun katsettasi.

21 Ota kätesi pois minun päältäni, ota pois tämä kauhu, jonka ylleni laskit.

22 Kutsu sitten minua, niin minä vastaan, ja anna sinä minulle vastaus, kun puhun sinulle.

23 Kuinka paljon tililläni on rikkomuksia ja syntejä? Sano minulle, mitkä ne ovat!

24 Miksi peität minulta kasvosi, miksi kohtelet minua kuin vihollista?

25 Pelotteletko vielä tuulen ajelemaa lehteäkin, vainoatko kuivaa oljenkortta?

26 Sinä määräsit minulle nämä katkerat päivät, panit taakakseni nuoruuteni synnit.

27 Sinä kiinnität minun jalkoihini kahleet, tarkkailet minne menen, mistä tulen ja merkitset muistiin jokaisen askeleni,

28 vaikka ihminen on vain laho leili, vain koinsyömä vaate.