1 Y Añadió Eliú, y dijo:

2 Espérame un poco, y te enseñaré; porque todavía hablo por Dios.

3 Tomaré mi sabiduría de lejos, y daré la justicia a mi hacedor.

4 Porque de cierto no son mentira mis palabras; antes se trata contigo con perfecta sabiduría.

5 He aquí que Dios es grande, y no aborrece; fuerte es en virtud de corazón.

6 No dará vida al impío, antes a los humildes dará su derecho.

7 No quitará sus ojos del justo; antes bien con los reyes los pondrá en silla para siempre, y serán ensalzados.

8 Y si estuvieren presos en grillos, y cautivos en las cuerdas de la bajeza,

9 él les anunciará la obra de ellos, y que sus rebeliones prevalecieron.

10 Y despierta el oído de ellos para castigo, y les dice que se conviertan de la iniquidad.

11 Si oyeren, y le sirvieren, acabarán sus días en bien, y sus años en deleites.

12 Mas si no oyeren, serán pasados a cuchillo, y perecerán sin sabiduría.

13 Pero los hipócritas de corazón lo irritarán más, y no clamarán cuando él los atare.

14 Fallecerá el alma de ellos en su juventud, y su vida entre los fornicarios.

15 Al pobre librará de su pobreza, y en la aflicción despertará su oído.

16 Asimismo te apartaría de la boca de la angustia a lugar espacioso, libre de todo apuro; y te asentará mesa llena de grosura.

17 Mas tú has llenado el juicio del impío, contra la justicia y el juicio que lo sustentan todo .

18 Por lo cual de temer es que no te quite con golpe, el cual no puedas apartar de ti con gran rescate.

19 ¿Por ventura estimará él tus riquezas, ni del oro, ni de todas las fuerzas de la potencia?

20 No anheles la noche, en la cual él corta los pueblos de su lugar.

21 Guárdate, no mires a la iniquidad; teniéndola por mejor que la pobreza.

22 He aquí que Dios es excelso con su potencia; ¿qué enseñador semejante a él?

23 ¿Quién le ha prescrito su camino? ¿Y quién le dirá: Iniquidad has hecho?

24 Acuérdate de engrandecer su obra, la cual contemplan los hombres.

25 La cual vieron todos los hombres; y el hombre la ve de lejos.

26 He aquí, Dios es grande, y nosotros no le conocemos; ni se puede rastrear el número de sus años.

27 Porque él detiene las goteras de las aguas, cuando la lluvia se derrama de su vapor;

28 cuando gotean de las nubes, gotean sobre los hombres en abundancia.

29 ¿Si entenderá también los extendimientos de las nubes, y los bramidos de su tienda?

30 He aquí que sobre él sobre extiende su luz, y cubrió las raíces del mar.

31 Con ellas castiga a los pueblos, y da comida a la multitud.

32 Con las nubes encubre la luz, y les manda que vayan contra ella.

33 La una da nuevas de la otra; la una adquiere ira contra la que viene.

1 Elihu alkoi jälleen puhua ja sanoi:

2 -- Malta hetki, niin minä opetan sinua vielä, vielä minulla on sanoja Jumalan puolustukseksi.

3 Syvältä minä ammennan tietoni ja osoitan, kuka on oikeassa: hän, joka on minut luonut.

4 Minä en puhu perättömiä. Sinun edessäsi seisoo mies, jolla on oikea tieto.

5 Katso Jumalan suuruutta! Ketään hän ei hylkää. Hän on voimakas ja viisas.

6 Jumalattoman hän ei anna elää, mutta osattomalle hän turvaa oikeuden.

7 Jumala ei käännä katsettaan pois hurskaasta vaan nostaa hänet korkeaan asemaan, kuninkaitten vierelle, ja siinä hän pysyy.

8 Jos joku on vankilan kurjuudessa kahleisiin kytkettynä,

9 se on hänelle opiksi: Jumala muistuttaa häntä hänen teoistaan, väkivallan teoista, joihin hän on syyllistynyt.

10 Jumala avaa hänen korvansa kuulemaan varoituksen sanaa, kieltää häntä jatkamasta pahuuden töitä.

11 Jos hän silloin kuulee Jumalan ääntä ja jälleen tottelee häntä, hän saa osakseen onnen päiviä, hänen vuotensa täyttyvät ilosta.

12 Mutta jos hän ei kuule, keihäs lävistää hänet, ja hän kuolee mitään oppimatta.

13 Rienaaja uhoaa vihaansa eikä pyydä apua edes silloin, kun Jumala hänet vangitsee.

14 Hän kuolee nuorena, hänen elämänsä päättyy kuin porttopoikien elämä.

15 Mutta osattomalle kurjuus on pelastukseksi, ahdingon keskellä Jumala avaa hänen korvansa kuulemaan.

16 Myös sinut hän auttoi ahdingoista. Elit leveästi, huolta vailla. Sinun pöytäsi notkui rasvaisia herkkuja.

17 Mutta nyt sinua on kohdannut rangaistus synneistäsi, sinä saat ansiosi mukaan.

18 Vaikka olet vihoissasi, malta mielesi! Millään rahalla et voi ostaa itseäsi vapaaksi.

19 Eivät sinun huutosi voi pelastaa sinua tästä ahdingosta, eivät mitkään sinun ponnistuksesi.

20 Turha on toivoen odottaa yötä, jolloin kansat nousevat -- ne tuhoutuvat.

21 Varo, älä taivu vääryyden tielle, vaikka se ehkä houkuttaakin enemmän kuin kärsimys.

22 Katso, miten suuri on Jumalan valta! Kuka voisi olla hänen veroisensa opettaja?

24 Muista ylistää hänen töitään, niistä ihmiset ovat aina laulaneet.

25 Niitä ihaillaan, niitä ihmetellään, vaikka ne nähdään vain kaukaa.

26 Korkea on Jumala, me emme voi häntä tuntea, hänen vuosiensa määrä on tutkimaton.

27 Hän vetää vesipisarat ylös taivaaseen ja siivilöi ne taivaan vesistä sateeksi,

28 jota pilvet tihkuvat, vihmovat kaikille ihmisille.

29 Kuka ymmärtäisi, miten pilvet voivat leijua ilmassa, kuka ymmärtäisi jylinän, joka tulee Jumalan majasta?

30 Pilvien yli hän väläyttää valonsa, meren syvyydet hän peittää varjoon.

31 Pilvien voimalla hän rankaisee kansoja, niiden avulla hän ne runsaasti ruokkii.

32 Hän ottaa käsiinsä salaman, hän käskee, ja se tavoittaa maalinsa.

33 Jylinä ilmoittaa hänen tulostaan, karjakin aavistaa, kun hän lähestyy.