1 Visión de Abdías. El Señor DIOS dijo así a Edom: Oído hemos el pregón del SEÑOR, y mensajero es enviado a los gentiles. Levantaos, y levantémonos contra ella en batalla.

2 He aquí, pequeño te he hecho entre los gentiles; abatido serás tú en gran manera.

3 La soberbia de tu corazón te ha engañado, tú que moras en las hendiduras de las peñas, en tu altísima morada; que dices en tu corazón: ¿Quién me derribará a tierra?

4 Si te encaramares como águila, y si entre las estrellas pusieres tu nido, de ahí te derribaré, dijo el SEÑOR.

5 ¿Entraron por ventura ladrones a ti, o robadores de noche? (¡Cómo has sido destruido!) ¿No hurtaran lo que les bastaba? Pues si entraran a ti vendimiadores, aun dejaran algún rebusco.

6 ¡Cómo fueron escudriñadas las cosas de Esaú! Sus cosas escondidas fueron muy buscadas.

7 Hasta el término te hicieron llegar todos tus aliados; te han engañado los varones de tu paz, prevalecieron contra ti; los que comían tu pan, pusieron la llaga debajo de ti; no hay en ello entendimiento.

8 ¿No haré que perezcan en aquel día, dijo el SEÑOR, los sabios de Edom, y la prudencia del monte de Esaú?

9 Y tus valientes, oh Temán, serán amedrentados; porque todo hombre será talado del monte de Esaú por el estrago.

10 Por tu violencia en contra de tu hermano Jacob te cubrirá vergüenza, y serás talado para siempre.

11 El día que estando tú delante, llevaban extraños cautivo su ejército, y los extraños entraban por sus puertas, y echaban suertes sobre Jerusalén, tú también eras como uno de ellos.

12 Pues no debiste tú estar mirando en el día de tu hermano, el día en que fue extrañado; no te habías de alegrar de los hijos de Judá en el día que se perdieron, ni habías de ensanchar tu boca en el día de la angustia;

13 ni habías de entrar por la puerta de mi pueblo en el día de su quebrantamiento; ni habías tú tampoco de haber mirado su mal el día de su quebrantamiento, ni habían de echar mano a sus bienes el día de su quebrantamiento.

14 Ni habías de pararte en las encrucijadas, para matar a los que de ellos escapasen; ni habías de entregar los que quedaban en el día de angustia.

15 Porque el día del SEÑOR está cercano sobre todos los gentiles; como tú hiciste se hará contigo; tu galardón volverá sobre tu cabeza.

16 De la manera que vosotros bebisteis en mi santo monte, beberán, todos los gentiles de continuo; beberán, y engullirán, y serán como si no hubieran sido.

17 Mas en el Monte de Sion habrá salvamento, y será santidad, y la casa de Jacob, poseerá sus posesiones.

18 Y la casa de Jacob será fuego, y la casa de José será llama, y la casa de Esaú estopa, y los quemarán, y los consumirán; ni aun resto quedará en la casa de Esaú, porque el SEÑOR lo habló.

19 Y los del mediodía poseerán el monte de Esaú, y los llanos de los palestinos; poseerán también los campos de Efraín, y los campos de Samaria; y Benjamín a Galaad.

20 Y los cautivos de este ejército de los hijos de Israel poseerán lo de los cananeos hasta Sarepta; y los cautivos de Jerusalén, que estarán en Sefarad, poseerán las ciudades del mediodía.

21 Y vendrán salvadores al Monte de Sion para juzgar al monte de Esaú; y el Reino será del SEÑOR.

1 Obadjan näky. Herra Jumala on sanonut sanansa Edomista, me olemme kuulleet, mitä hän on puhunut. Hänen sanansaattajansa on lähetetty kansojen keskuuteen julistamaan: -- Nouskaa, lähtekää liikkeelle sotaan Edomia vastaan!

2 Näin sanoo Herra Edomille: -- Minä teen sinut kansoista kurjimmaksi, ja kaikki sinua halveksivat.

4 Vaikka kohoaisit korkealle kuin kotka, vaikka tekisit pesäsi tähtitarhoihin, sieltäkin minä syöksen sinut alas, sanoo Herra.

5 Jos varkaat tunkeutuvat taloosi, jos rosvot tulevat yöllä, millaista tuhoa he tuovatkaan! Kuitenkin he varastavat vain sen verran, minkä kykenevät viemään. Kun viinitarhan rypäleet korjataan, sinne jää vielä jälkisato.

6 Mutta sinä, Esau, saat nähdä, kuinka tarkoin sinun maasi tutkitaan, sinun kätkösi pengotaan!

7 Liittolaiset ajavat sinut rajojen taa, ystävät pettävät sinut, he käyvät sinun kimppuusi. Kaikki läheisesi virittävät ansan eteesi. Edom ei enää tiedä, mitä tehdä.

8 -- Tuona päivänä, sanoo Herra, minä hävitän viisaat Edomista. Kukaan ei enää Esaun vuorilla tiedä, mitä pitäisi tehdä.

9 Temanin soturit ovat kauhuissaan -- kuolema kaataa kaikki viimeiseen mieheen Esaun vuorilla.

10 Koska sinä, Esau, kävit veljesi Jaakobin kimppuun, onnettomuus on kohtaava sinua. Sinut hävitetään ainiaaksi.

11 Silloin kun muukalaiset tunkeutuivat Jerusalemin porteista sisään, heittivät arpaa sen asukkaista ja veivät sen väen mukanaan, silloin sinä vain sivusta katselit kaikkea tätä, vihollisena vihollisten joukossa.

12 Älä pilkkaa veljeäsi, Esau, hänen onnettomuutensa tähden! Älä ilku Juudaa sen häviön päivänä! Älä herjaa sitä ahdingon aikana!

13 Älä tunkeudu sisään kansani porteista sen onnettomuuden aikana! Älä muiden joukossa katsele ivallisesti kansani hätää sen onnettomuuden päivänä! Älä kajoa sen omaisuuteen onnettomuuden päivänä!

14 Älä väijy pakoteitten varsilla, pakoon pyrkivien turmana! Älä luovuta Juudasta paenneita takaa-ajajien käsiin ahdingon päivänä!

15 Lähellä on Herran päivä, lähellä kaikkia kansoja. Niin kuin sinä olet veljellesi tehnyt, niin myös sinulle tehdään. Sinulle maksetaan tekojesi mukaan.

16 -- Niin kuin teidän, Juudan asukkaitten, täytyi pyhällä vuorellani juoda minun vihani maljasta, niin joutuvat muut kansat yhä uudelleen juomaan siitä. Niiden täytyy juoda se pohjaan saakka. Ne häviävät jäljettömiin, ikään kuin niitä ei olisi koskaan ollut.

17 Mutta Siionin vuori on turvapaikka, se on oleva pyhä vuori. Jaakobin heimo ottaa jälleen haltuunsa siltä riistetyt maat.

18 Jaakobin heimo on oleva tuli ja Joosefin heimo on liekki, mutta Esaun heimo kuin oljet, jotka tuli ahmii ja tuhoaa. Ketään ei jää jäljelle Esaun suvusta. Näin on Herra puhunut.

19 Ne Juudan asukkaat, jotka asuvat Negevissä, ottavat haltuunsa Esaun vuoret, ja ne, jotka asuvat läntisillä kukkuloilla, ottavat Filistean. Muut Juudan asukkaat valloittavat Efraimin ja Samarian vuoriston, ja Benjaminin heimo ottaa Gileadin.

20 Israelista pakkosiirtolaisuuteen viedyt ottavat haltuunsa kanaanilaisten maat Sarpatiin asti, ja Jerusalemista Sefaradiin viedyt ottavat Negevin kaupungit.

21 Kaikki pelastuneet nousevat Siionin vuorelle ja hallitsevat myös Edomin vuoristoa. Kuninkuus on oleva Herran.