1 Segun su antojo busca el que se desvía; en toda doctrina se envolverá.
2 No toma placer el loco en la inteligencia, sino en lo que descubre su corazón.
3 Cuando viene el impío, viene también el menosprecio, y con el deshonrador la afrenta.
4 Aguas profundas son las palabras de la boca del hombre; y arroyo revertiente, la fuente de la sabiduría.
5 Tener respeto a la persona del impío, para hacer caer al justo de su derecho, no es bueno.
6 Los labios del loco vienen con pleito; y su boca a plaga llama.
7 La boca del loco es quebrantamiento para sí, y sus labios son lazos para su alma.
8 Las palabras del chismoso parecen blandas, mas ellas descienden hasta lo íntimo del vientre.
9 También el que es negligente en su obra es hermano del gran desolador.
10 Torre fuerte es el nombre del SEÑOR; a él correrá el justo, y será levantado.
11 Las riquezas del rico son la ciudad de su fortaleza, y como un muro alto en su imaginación.
12 Antes del quebrantamiento se eleva el corazón del hombre, y antes de la honra es el abatimiento.
13 El que responde palabra antes de oír, le es locura y oprobio.
14 El espíritu del hombre soportará su enfermedad; mas ¿quién soportará al espíritu quebrantado?
15 El corazón del entendido adquiere sabiduría; y el oído de los sabios busca la ciencia.
16 El don del hombre le ensancha el camino, y le lleva delante de los grandes.
17 El justo es el primero en su pleito; y su adversario viene, y le busca.
18 La suerte pone fin a los pleitos, y desparte los fuertes.
19 El hermano ofendido es más tenaz que una ciudad fuerte; y las contiendas de los hermanos son como cerrojos de alcázar.
20 Del fruto de la boca del hombre se llenará su vientre; se saciará del producto de sus labios.
21 La muerte y la vida están en poder de la lengua; y el que la ama comerá de sus frutos.
22 El que halló esposa halló el bien, y alcanzó la benevolencia del SEÑOR.
23 El pobre habla con ruegos; mas el rico responde durezas.
24 El hombre que tiene amigos, ha de mostrarse amigo; y amigo hay más unido que un hermano.
1 Eristäytyvä ihminen katsoo vain itseensä -- riita on valmis, jos häntä neuvot.
2 Moukka ei yritäkään ymmärtää, silti hän tahtoo mielipiteensä julki.
3 Jumalattomuutta seuraa halveksunta, häpeän mukana tulee pilkka.
4 Syvä kuin meri on harkittu puhe, virraksi paisuu viisauden lähde.
5 Ei ole oikein pitää syyllisen puolta ja sortaa syytöntä oikeudessa.
6 Riita on lähellä, kun tyhmä puhuu, hän kärttää itselleen selkäsaunaa.
7 Oma suu on tyhmän tuho, omat sanat punovat hänelle ansan.
8 Makealta maistuvat panettelijan puheet, ne painuvat syvälle sisimpään.
9 Joka hoitaa työnsä veltosti, on vahingontekijän veli.
10 Herran nimi on vahva torni, hurskas rientää sinne ja saa turvan.
11 Omaisuus on rikkaalle vahva varustus, kuin korkea muuri -- niin hän luulee.
12 Ylpeys vie ihmisen perikatoon, kunnian tie käy nöyryyden kautta.
13 Joka vastaa, ennen kuin on kuunnellut loppuun, saa osakseen häpeän ja tyhmyrin maineen.
14 Rohkeus auttaa kestämään sairaudenkin, mutta kuka jaksaa elää, jos rohkeus pettää?
15 Ymmärtäväinen tavoittelee tietoa, viisaan korva on aina sille avoin.
16 Lahja avaa ovet antajalleen, vie hänet mahtimiesten luo.
17 Oikeudessa ensiksi puhuva on oikeassa -- kunnes vastapuoli panee hänet koetteelle.
18 Arpa riidat asettaa, ratkaisee väkevienkin välit.
19 Loukattu veli on kuin linnoitettu kaupunki, riidat ovat kuin linnanportin salvat.
20 Puheesi mukaan saat purtavaa, sanoistasi riippuu, mitä saat niellä.
21 Kielen varassa on elämä ja kuolema -- niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää.
22 Onnen löytää, joka vaimon löytää, hän on päässyt Herran suosioon.
23 Köyhä pyytää nöyrästi, rikas vastaa tylysti.
24 Paljon ystäviä -- vähän ystävyyttä, tosi ystävä on enemmän kuin veli.