1 Bendice, alma mía, al SEÑOR. SEÑOR, Dios mío, mucho te has engrandecido; de gloria y de hermosura te has vestido.

2 El que se cubre de luz como de vestidura, que extiende los cielos como una cortina;

3 que establece sus aposentos entre las aguas; el que pone las nubes por su carroza, el que anda sobre las alas del viento;

4 el que hace a sus ángeles espíritus, sus ministros fuego flameante.

5 El fundó la tierra sobre sus basas; no se moverá por ningún siglo.

6 Con el abismo, como con vestido, la cubriste; sobre los montes estaban las aguas.

7 A tu reprensión huyeron; por el sonido de tu trueno se apresuraron;

8 salieron los montes, descendieron por los valles a este lugar que tú les fundaste.

9 Les pusiste término, el cual no traspasarán; ni volverán a cubrir la tierra.

10 Tú eres el que envías las fuentes por los arroyos; van entre los montes.

11 Abrevan a todas las bestias del campo; quebrantan su sed los asnos salvajes.

12 Junto a aquellos habitan las aves de los cielos; entre las hojas dan voces.

13 El que riega los montes desde sus aposentos; del fruto de sus obras se sacia la tierra.

14 El que hace producir el heno para las bestias, y la hierba para el servicio del hombre; sacando el pan de la tierra.

15 Y el vino que alegra el corazón del hombre; haciendo relumbrar el rostro con el aceite, y el pan que sustenta el corazón del hombre.

16 Se sacian los árboles del SEÑOR, los cedros del Líbano que él plantó.

17 Para que allí aniden las aves; en las hayas tiene su casa la cigüeña.

18 Los montes altos para las cabras monteses; las peñas, madrigueras para los conejos.

19 Hizo la luna para los tiempos; el sol conoció su occidente.

20 Pones las tinieblas, y es la noche; en ella corren todas las bestias del monte.

21 Los leoncillos braman a la presa, y para buscar de Dios su comida.

22 Sale el sol, se recogen, y se echan en sus cuevas.

23 Sale el hombre a su hacienda, y a su labranza hasta la tarde.

24 ¡Cuán muchas son tus obras, oh SEÑOR! Hiciste todas ellas con sabiduría; la tierra está llena de tu posesión.

25 Asimismo este gran mar y ancho de términos; allí hay peces sin número, animales pequeños y grandes.

26 Allí andan navíos; allí este leviatán que hiciste para que jugase en él.

27 Todos ellos esperan a ti, para que les des su comida a su tiempo.

28 Les das, recogen; abres tu mano, se sacian de bien.

29 Escondes tu rostro, se turban; les quitas el espíritu, dejan de ser, y se tornan en su polvo.

30 Envías tu espíritu, se crean; y renuevas la faz de la tierra.

31 Sea la gloria al SEÑOR para siempre; alégrese SEÑOR en sus obras;

32 el cual mira a la tierra, y ella tiembla; toca en los montes, y humean.

33 Al SEÑOR cantaré en mi vida; a mi Dios diré salmos mientras viviere.

34 Me será suave hablar de él; yo me alegraré en el SEÑOR.

35 Sean consumidos de la tierra los pecadores, y los impíos dejen de ser. Bendice, alma mía, al SEÑOR. Alelu-JAH (Alabemos al SEÑOR ).

1 Ylistä Herraa, minun sieluni! Herra, minun Jumalani, miten suuri ja mahtava sinä olet! Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia,

2 valo ympäröi sinut kuin viitta. Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan

3 ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle. Sinä otat pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulten siivillä.

4 Sinä teet tuulista sanasi viejät ja panet liekit palvelijoiksesi.

5 Sinä perustit maan lujasti paikoilleen, horjumatta se pysyy ajasta aikaan.

6 Alkumeri peitti maan kokonaan, ja vedet lepäsivät vuorten yllä,

7 mutta sinä käskit vesiä, ja ne pakenivat, ne virtasivat kiireesti, kun äänesi jylisi.

8 Ja vuoret kohosivat, laaksot vaipuivat kukin kohdalleen, niin kuin säädit.

9 Sinä asetit rajat, joita vedet eivät ylitä, eivätkä ne enää palaa peittämään maata.

10 Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet, vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa.

11 Ne juottavat kaikki maan eläimet, villiaasikin saa sammuttaa janonsa.

12 Niiden äärellä asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvissä vesien partailla.

13 Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä, ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää.

14 Sinä kasvatat ruohon karjaa varten ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi, että hän saisi leipänsä maasta.

15 Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi, öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi.

16 Ravituiksi tulevat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän istutti,

17 joiden oksille linnut tekevät pesänsä, joiden latvoissa haikaroilla on kotinsa.

18 Vuorten rinteillä asuvat kauriit, ja tamaanit löytävät turvansa kallioista.

19 Sinä panit kuun jakamaan aikaa, ja aurinko tietää laskemisensa hetken.

20 Sinä lähetät pimeyden, ja tulee yö, ja metsän eläimet hiipivät esiin.

21 Nuoret leijonat karjuvat saalistaan, pyytävät ruokaansa Jumalalta.

22 Kun aurinko nousee, ne piiloutuvat ja palaavat luoliinsa levolle.

23 Mutta ihminen lähtee askartensa ääreen ja tekee työtään, kunnes on ilta.

24 Lukemattomat ovat tekosi, Herra. Miten viisaasti olet ne tehnyt! Koko maa on täynnä sinun luotujasi.

25 Niin merikin, tuo suuri ja aava -- miten luvuton lauma siinä vilisee, parvittain eläimiä, pieniä ja suuria!

26 Siellä kulkevat laivat, siellä on Leviatan, merihirviö, jonka loit telmimään siellä.

27 Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra, ja odottavat ruokaansa ajallaan.

28 Sinä annat, ja jokainen saa osansa, avaat kätesi, ja kaikki tulevat ravituiksi.

29 Kun käännyt pois, ne hätääntyvät, kun otat niiltä elämän hengen, ne kuolevat ja palaavat maan tomuun.

30 Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää, näin uudistat maan kasvot.

31 Olkoon Herran kunnia ikuinen! Saakoon hän iloita kaikista teoistaan,

32 hän, jonka katseesta maa järisee, jonka kosketuksesta vuoret savuavat!

33 Herraa minä ylistän koko elämäni ajan, laulan Jumalalle niin kauan kuin elän.

34 Olkoot mietteeni hänelle mieleen, että saan iloita Herrasta.

35 Hävitkööt synnintekijät maasta, tulkoon loppu jumalattomista! Ylistä Herraa, minun sieluni! Halleluja!