1 Alabad al SEÑOR, porque es bueno; porque para siempre es su misericordia.

2 Diganlo los redimidos del SEÑOR, los que ha redimido del poder del enemigo,

3 y los ha congregado de las tierras, del oriente y del occidente, del aquilón y del mar.

4 Anduvieron perdidos por el desierto, por la soledad sin camino, sin hallar ciudad en dónde vivir.

5 Hambrientos y sedientos, su alma desfallecía en ellos.

6 Y clamaron al SEÑOR en su angustia, los libró de sus aflicciones.

7 Los dirigió por camino derecho, para que viniesen a ciudad de habitación.

8 Alaben al SEÑOR por su misericordia; y sus maravillas para con los hijos de los hombres.

9 Porque sació al alma menesterosa, y llenó de bien al alma hambrienta.

10 Los que moraban en tinieblas y sombra de muerte aprisionados, en aflicción y en hierros,

11 por cuanto fueron rebeldes a las palabras del SEÑOR, y aborrecieron el consejo del Altísimo.

12 Por eso quebrantó él con trabajo sus corazones, cayeron y no hubo quién los ayudase.

13 Luego que clamaron al SEÑOR en su angustia, los libró de sus aflicciones.

14 Los sacó de las tinieblas, y de la sombra de muerte; y rompió sus prisiones.

15 Alaben al SEÑOR por su misericordia, y sus maravillas para con los hijos de los hombres.

16 Porque quebrantó las puertas de bronce, y desmenuzó los cerrojos de hierro.

17 Los locos, a causa del camino de su rebelión; y a causa de sus maldades fueron afligidos,

18 su alma abominó toda vianda; y llegaron hasta las puertas de la muerte.

19 Mas clamaron al SEÑOR en su angustia; y los salvó de sus aflicciones.

20 Envió su palabra, y los curó, y los libró de sus sepulturas.

21 Alaben al SEÑOR por su misericordia, y sus maravillas para con los hijos de los hombres.

22 Y ofrezcan sacrificios de alabanza, y publiquen sus obras con júbilo.

23 Los que descienden al mar en navíos, y hacen obra en las muchas aguas,

24 ellos han visto las obras del SEÑOR, y sus maravillas en el mar profundo.

25 El dijo, e hizo saltar el viento de la tempestad, que levanta sus ondas;

26 suben a los cielos, descienden a los abismos; sus almas se derriten con el mal.

27 Tiemblan, y titubean como borrachos, y toda su ciencia es perdida;

28 claman al SEÑOR en su angustia, y los libra de sus aflicciones.

29 Hace parar la tempestad en sosiego, y sus ondas cesan.

30 Se alegran luego porque se reposaron; y él los guía al término de su voluntad.

31 Alaben al SEÑOR por su misericordia, y sus maravillas para con los hijos de los hombres.

32 Y ensálcenlo en la congregación del pueblo; y en la reunión de ancianos lo alaben.

33 El puso los ríos en desierto, y los manaderos de las aguas en sed;

34 la tierra fructífera en salados; por la maldad de los que la habitan.

35 Vuelve el desierto en estanques de aguas, y la tierra desierta en manaderos de agua.

36 Y aposenta allí hambrientos, y aderezan allí ciudad para habitación;

37 y siembran campos, y plantan viñas; y rinden fruto de aumento.

38 Y los bendice, y se multiplican en gran manera; y no disminuye sus bestias.

39 Y después son menoscabados, y abatidos de tiranía; de males y congojas.

40 El derrama menosprecio sobre los príncipes, y les hace andar errados, vagabundos, sin camino.

41 Y levanta al pobre de la pobreza, y vuelve las familias como ovejas.

42 Vean los rectos, y alégrense; y toda maldad cierre su boca.

43 ¿Quién es sabio y guardará estas cosas, y entenderá las misericordias del SEÑOR?

1 Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa.

2 Näin sanokoot ne, jotka Herra on pelastanut, jotka hän on tuonut ahdingosta vapauteen,

3 koonnut vieraista maista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren suunnalta.

4 Jotkut heistä harhailivat aavikolla eivätkä löytäneet kaupunkia, johon asettua asumaan.

5 Heitä vaivasi jano ja nälkä, he olivat nääntymäisillään.

6 Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra päästi heidät ahdingosta.

7 Hän osoitti heille tien, ja niin he löysivät kaupungin, jossa asua.

8 Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!

9 Herra ravitsee nääntyvän, hän täyttää nälkäisen hyvillä antimilla.

10 Jotkut heistä viruivat vankeudessa, kahlehdittuina, kuoleman pimeydessä,

11 koska olivat uhmanneet Jumalan käskyjä, halveksineet Korkeimman neuvoja.

12 Herra lähetti heille kärsimyksiä ja lannisti heidän uhmansa. He murtuivat, eikä kukaan auttanut heitä.

13 Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra pelasti heidät ahdingosta.

14 Hän vapautti heidät kuoleman pimeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.

15 Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!

16 Hän murskaa pronssiset ovet, murtaa rautaiset teljet.

17 Jotkut taas olivat mielettömiä, tekivät syntiä ja joutuivat kärsimään tekojensa tähden.

18 Kaikki ruoka inhotti heitä, he olivat jo kuoleman porteilla.

19 Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra pelasti heidät ahdingosta.

20 Hän lähetti sanansa, ja se paransi heidät, haudan partaalta hän auttoi heidät turvaan.

21 Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!

22 Uhratkoot kiitosuhreja, kertokoot riemuiten hänen teoistaan!

23 Jotkut heistä nousivat laivoihin ja hankkivat elantonsa aavoilla merillä.

24 He näkivät Herran teot, syvyyksien ihmeet, hänen suuret tekonsa.

25 Herra käski, ja nousi myrskytuuli, meri aaltoili rajusti.

26 He nousivat korkeuksiin, vaipuivat syvyyksiin, hädän hetkellä heidän rohkeutensa murtui.

27 He keinuivat, he huojuivat kuin juopuneet, heidän taidoistaan ei ollut apua.

28 Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra auttoi heidät ahdingosta.

29 Hän tyynnytti tuulen, ja aallot hiljenivät.

30 He riemuitsivat, kun myrsky laantui ja Herra vei heidät kaivattuun satamaan.

31 Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!

32 Kuuluttakoot hänen kunniaansa kansan keskellä, hänen kiitostaan vanhinten kokouksissa!

33 Herra muuttaa jokilaakson autiomaaksi, keitaat hiekka-aavikoiksi,

34 hedelmällisen maan suola-aroksi siellä asuvien pahuuden tähden.

35 Herra muuttaa aavikot kosteikoiksi, kuivan maan vehreiksi keitaiksi.

36 Sinne hän antaa nälkäisten asettua, sinne he rakentavat itselleen kaupungin.

37 He kylvävät peltoja, istuttavat viinitarhoja, ja ne tuottavat runsaan sadon.

38 Herra siunaa heitä, ja kansa kasvaa, hän pitää huolen heidän karjansa runsaudesta.

39 Vastoinkäymisten ja vaivojen alla he vaipuvat maahan, ja kansa vähenee.

40 Herra pitää pilkkanaan ruhtinaita ja panee mahtimiehet harhailemaan aavikolla,

41 mutta köyhät hän nostaa kurjuudesta ja tekee heidän sukunsa suureksi, lukuisaksi kuin lammaslauma.

42 Oikeamieliset iloitsevat, kun sen näkevät, mutta jumalattomien suu sulkeutuu.

43 Joka on viisas, muistaa tämän ja miettii Herran hyviä tekoja.