1 Saliga äro de vilkas väg är ostrafflig, de som vandra efter HERRENS lag.
2 Saliga äro de som taga hans vittnesbörd i akt, de som av allt hjärta söka honom,
3 de som icke göra vad orätt är, utan vandra på hans vägar.
4 Du har givit befallningar, för att de skola hållas med all flit.
5 O att mina vägar vore rätta, så att jag hölle dina stadgar!
6 Då skulle jag icke komma på skam, när jag skådade på alla dina bud.
7 Jag vill tacka dig av uppriktigt hjärta, när jag får lära din rättfärdighets rätter.
8 Dina stadgar vill jag hålla; övergiv mig icke så helt och hållet.
9 Huru skall en yngling bevara sin väg obesmittad? När han håller sig efter ditt ord.
10 Jag söker dig av allt mitt hjärta; låt mig icke fara vilse från dina bud.
11 Jag gömmer ditt tal i mitt hjärta, för att jag icke skall synda mot dig.
12 Lovad vare du, HERRE! Lär mig dina stadgar.
13 Med mina läppar förtäljer jag alla din muns rätter.
14 Jag fröjdar mig över dina vittnesbörds väg såsom över alla skatter.
15 Jag vill begrunda dina befallningar och skåda på dina stigar.
16 Jag har min lust i dina stadgar, jag förgäter icke ditt ord.
17 Gör väl mot din tjänare, så att jag får leva, då vill jag hålla ditt ord.
18 Öppna mina ögon, så att jag kan skåda undren i din lag.
19 Jag är en främling på jorden; fördölj icke dina bud för mig.
20 Min själ är sönderkrossad av ständig trängtan efter dina rätter.
21 Du näpser de fräcka, de förbannade, dem som fara vilse från dina bud.
22 Tag bort ifrån mig smälek och förakt, ty jag tager i akt dina vittnesbörd.
23 Ja, furstar sitta och lägga råd mot mig, men din tjänare begrundar dina stadgar;
24 ja, dina vittnesbörd äro min lust, de äro mina rådgivare.
25 Min själ ligger nedtryckt i stoftet; behåll mig vid liv efter ditt ord.
26 Jag förtäljde om mina vägar, och du svarade mig; lär mig dina stadgar.
27 Lär mig att förstå dina befallningars väg, så vill jag begrunda dina under.
28 Min själ gråter av bedrövelse; upprätta mig efter ditt ord.
29 Låt lögnens väg vara fjärran ifrån mig, och förunna mig din undervisning.
30 Jag har utvalt sanningens väg, dina rätter har jag ställt framför mig.
31 Jag håller mig till dina vittnesbörd; HERRE, låt mig icke komma på skam.
32 Jag vill löpa dina buds väg, ty du tröstar mitt hjärta.
33 Visa mig, HERRE, dina stadgars väg, så vill jag taga den i akt intill änden.
34 Giv mig förstånd, så vill jag taga din lag i akt och hålla den av allt hjärta.
35 Led mig på dina buds stig, ty till den har jag behag.
36 Böj mitt hjärta till dina vittnesbörd, och låt det icke vika av till orätt vinning.
37 Vänd bort mina ögon, så att de icke se efter fåfänglighet; behåll mig vid liv på dina vägar.
38 Uppfyll på din tjänare ditt tal, ty det leder till din fruktan.
39 Vänd bort ifrån mig den smälek som jag fruktar; ty dina rätter äro goda.
40 Se, jag längtar efter dina befallningar; behåll mig vid liv genom din rättfärdighet.
41 Din nåd komme över mig, HERRE, din frälsning efter ditt tal;
42 Så kan jag giva den svar, som smädar mig; ty jag förtröstar på ditt ord.
43 Ryck icke sanningens ord så helt och hållet bort ifrån min mun, ty jag hoppas på dina domar.
44 Så vill jag hålla din lag beständigt, ja, alltid och evinnerligen.
45 Låt mig gå fram på rymlig plats, ty jag begrundar dina befallningar.
46 Jag vill tala om dina vittnesbörd inför konungar, och jag skall icke komma på skam.
47 Jag vill hava min lust i dina bud, ty de äro mig kära;
48 jag vill lyfta mina händer upp till dina bud, ty de äro mig kära, och jag vill begrunda dina stadgar.
49 Tänk på ordet till din tjänare, eftersom du har givit mig hopp.
50 Det är min tröst i mitt lidande att ditt tal behåller mig vid liv.
51 De fräcka bespotta mig övermåttan; likväl viker jag icke ifrån din lag.
52 Jag tänker på dina domar i forna tider, HERRE, och jag varder tröstar.
53 Glödande harm griper mig för de ogudaktigas skull, därför att de övergiva din lag.
54 Dina stadgar äro lovsånger för mig i det hus där jag dväljes.
55 Jag tänker om natten på ditt namn, HERRE, och jag håller din lag.
56 Detta har blivit mig beskärt: att jag får taga dina befallningar i akt.
57 Min del är HERREN; jag har beslutit att hålla dina ord.
58 Jag bönfaller inför dig av allt hjärta; var mig nådig efter ditt tal.
59 Jag betänker mina vägar och vänder mina fötter till dina vittnesbörd.
60 Jag skyndar mig och dröjer icke att hålla dina bud.
61 De ogudaktigas snaror omgiva mig, men jag förgäter icke din lag.
62 Mitt i natten står jag upp för att tacka dig för din rättfärdighets rätter.
63 Jag sluter mig till alla dem som frukta dig och till dem som hålla dina befallningar.
64 Jorden är full av din nåd, o HERRE; lär mig dina stadgar.
65 Du gör din tjänare gott, HERRE, efter ditt ord.
66 Lär mig gott förstånd och kunskap, ty jag tror på dina bud.
67 Förrän jag fick lida, for jag vilse, men nu håller jag mig vid ditt tal.
68 Du är god och gör vad gott är; lär mig dina stadgar.
69 De fräcka hopspinna lögn mot mig, men jag vill av allt hjärta taga dina befallningar i akt.
70 Deras hjärtan äro okänsliga såsom fett, men jag har min lust i din lag.
71 Det var mig gott att jag vart tuktad, så att jag fick lära mig dina stadgar.
72 Din muns lag är mig bättre än tusentals stycken guld och silver.
73 Dina händer hava gjort och berett mig; giv mig förstånd, så att jag kan lära dina bud.
74 De som frukta dig skola se mig och glädjas, ty jag hoppas på ditt ord.
75 HERRE, jag vet att dina domar äro rättfärdiga, och att du har tuktat mig i trofasthet.
76 Din nåd vare min tröst, såsom du har lovat din tjänare.
77 Din barmhärtighet komme över mig, så att jag får leva; ty din lag är min lust.
78 På skam komme de fräcka, ty de hava gjort mig orätt utan sak; men jag vill begrunda dina befallningar.
79 Till mig må de vända sig, som frukta dig, och de om känna dina vittnesbörd.
80 Mitt hjärta vare ostraffligt i dina stadgar, så att jag icke kommer på skam.
81 Min själ trängtar efter din frälsning, jag hoppas på ditt ord.
82 Mina ögon trängta efter ditt tal, och jag säger: »När vill du trösta mig?»
83 Ty jag är såsom en vinlägel i rök, men jag förgäter icke dina stadgar.
84 Huru få äro icke din tjänares dagar! När vill du hålla dom över mina förföljare?
85 De fräcka gräva gropar för mig, de som icke leva efter din lag.
86 Alla dina bud äro sanning; utan sak förföljer man mig; hjälp mig.
87 De hava så när fördärvat mig på jorden, fastän jag icke har övergivit dina befallningar.
88 Behåll mig vid liv efter din nåd, så vill jag hålla din muns vittnesbörd.
89 Evinnerligen, HERRE, står ditt ord fast i himmelen.
90 Från släkte till släkte varar din trofasthet; du har grundat jorden, och den består.
91 Till att utföra dina rätter består allt än i dag, ty allting måste tjäna dig.
92 Om din lag icke hade varit min lust, så hade jag förgåtts i mitt elände.
93 Aldrig skall jag förgäta dina befallningar, ty genom dem har du behållit mig vid liv.
94 Jag är din, fräls mig; ty jag begrundar dina befallningar.
95 På mig vakta de ogudaktiga för att förgöra mig; men jag aktar på dina vittnesbörd.
96 På all annan fullkomlighet har jag sett en ände, men ditt bud är omätligt i vidd.
97 Huru kär har jag icke din lag! Hela dagen begrundar jag den.
98 Visare än mina fiender äro, göra mig dina bud, ty de tillhöra mig för evig tid.
99 Jag är klokare än alla mina lärare, ty jag begrundar dina vittnesbörd.
100 Jag är förståndigare än de gamle, ty jag tager dina befallningar i akt.
101 Jag avhåller mina fötter ifrån alla onda vägar, för att jag må hålla ditt ord.
102 Jag viker icke ifrån dina rätter, ty du undervisar mig.
103 Huru ljuvt för min tunga är icke ditt tal! Det är ljuvare än honung för min mun.
104 Av dina befallningar får jag förstånd; därför hatar jag alla lögnens vägar.
105 Ditt ord är mina fötters lykta och ett ljus på min stig.
106 Jag har svurit och hållit det: att taga din rättfärdighets rätter i akt.
107 Jag är storligen plågad; HERRE, behåll mig vid liv efter ditt ord.
108 Låt min muns frivilliga offer behaga dig, HERRE, och lär mig dina rätter.
109 Jag bär min själ alltid i min hand, men jag förgäter icke din lag.
110 De ogudaktiga lägga ut snaror för mig, men jag far icke vilse från dina befallningar.
111 Jag har dina vittnesbörd till min eviga arvedel, ty de äro mitt hjärtas fröjd.
112 Jag har böjt mitt hjärta till att göra efter dina stadgar, alltid och intill änden.
113 Jag hatar dem som halta på båda sidor, men din lag har jag kär.
114 Du är mitt beskärm och min sköld; jag hoppas på ditt ord.
115 Viken bort ifrån mig, I onde; jag vill taga min Guds bud i akt.
116 Uppehåll mig efter ditt tal, så att jag får leva, och låt mig icke komma på skam med mitt hopp.
117 Stöd mig, så att jag varder frälst, så vill jag alltid se med lust på dina stadgar.
118 Du aktar för intet alla som fara vilse från dina stadgar, ty förgäves är deras svek.
119 Du förkastar såsom slagg alla ogudaktiga på jorden; därför har jag dina vittnesbörd kära.
120 Av fruktan för dig ryser mitt kött, och jag rädes för dina domar.
121 Jag övar rätt och rättfärdighet; du skall icke överlämna mig åt mina förtryckare.
122 Tag dig an din tjänares sak, och låt det gå honom väl; låt icke de fräcka förtrycka mig.
123 Mina ögon trängta efter din frälsning och efter din rättfärdighets tal.
124 Gör med din tjänare efter din nåd, och lär mig dina stadgar.
125 Jag är din tjänare; giv mig förstånd, så att jag kan känna dina vittnesbörd.
126 Det är tid för HERREN att handla, ty de hava gjort din lag om intet.
127 Därför har jag dina bud kära mer än guld, jag, mer än fint guld.
128 Därför håller jag alla dina befallningar i allo för rätta, men alla lögnens vägar hatar jag.
129 Underbara äro dina vittnesbörd, därför tager min själ dem i akt.
130 När dina ord upplåtas, giva de ljus och skänka förstånd åt de enfaldiga.
131 Jag spärrar upp min mun och flämtar, ty jag längtar ivrigt efter dina bud.
132 Vänd dig till mig och var mig nådig, såsom rätt är mot dem som hava ditt namn kärt.
133 Gör mina steg fasta genom ditt tal, och låt ingen orätt varda mig övermäktig.
134 Förlossa mig från människors förtryck, så vill jag hålla dina befallningar.
135 Låt ditt ansikte lysa över din tjänare, och lär mig dina stadgar.
136 Vattenbäckar rinna ned från mina ögon, därför att man icke håller din lag.
137 HERRE, du är rättfärdig, och dina domar äro rättvisa.
138 Du har påbjudit dina vittnesbörd i rättfärdighet och i stor trofasthet.
139 Jag förtäres av nitälskan, därför att mina ovänner förgäta dina ord.
140 Ditt tal är väl luttrat, och din tjänare har det kärt.
141 Jag är ringa och föraktad, men jag förgäter icke dina befallningar.
142 Din rättfärdighet är en evig rättfärdighet, och din lag är sanning.
143 Nöd och trångmål hava träffat mig, men dina bud äro min lust.
144 Dina vittnesbörd äro rättfärdiga evinnerligen; giv mig förstånd, så att jag får leva.
145 Jag ropar av allt hjärta, svara mig, HERRE; jag vill taga dina stadgar i akt.
146 Jag ropar till dig, fräls mig, så vill jag hålla dina vittnesbörd.
147 Jag kommer tidigt i morgongryningen och ropar; jag hoppas på dina ord.
148 Mina ögon hasta före nattens väkter till att begrunda ditt tal.
149 Hör min röst efter din nåd; HERRE, behåll mig vid liv efter dina rätter.
150 Nära äro de som jaga efter skändlighet, de som äro långt ifrån din lag.
151 Nära är ock du, HERRE, och alla dina bud äro sanning.
152 Längesedan vet jag genom dina vittnesbörd att du har stadgat dem för evig tid.
153 Se till mitt lidande och rädda mig, ty jag förgäter icke din lag.
154 Utför min sak och förlossa mig; behåll mig vid liv efter ditt tal.
155 Frälsning är långt borta från de ogudaktiga, ty de fråga icke efter dina stadgar.
156 HERRE, din barmhärtighet är stor; behåll mig vid liv efter dina rätter.
157 Mina förföljare och ovänner äro många, men jag viker icke ifrån dina vittnesbörd.
158 När jag ser de trolösa, känner jag leda vid dem, därför att de icke hålla sig vid ditt tal.
159 Se därtill att jag har dina befallningar kära; HERRE, behåll mig vid liv efter din nåd.
160 Summan av ditt ord är sanning, och alla din rättfärdighets rätter vara evinnerligen.
161 Furstar förfölja mig utan sak, men mitt hjärta fruktar för dina ord.
162 Jag fröjdar mig över ditt tal såsom den som vinner stort byte.
163 Jag hatar lögnen, den skall vara mig en styggelse; men din lag har jag kär.
164 Jag lovar dig sju gånger om dagen för din rättfärdighets rätter.
165 Stor frid äga de som hava din lag kär, och intet finnes, som bringar dem på fall.
166 Jag väntar efter din frälsning, HERRE, och jag gör efter dina bud.
167 Min själ håller dina vittnesbörd, och jag har dem storligen kära.
168 Jag håller dina befallningar och vittnesbörd, ty du känner alla mina vägar.
169 HERRE, mitt rop komme inför ditt ansikte; giv mig förstånd efter ditt ord.
170 Min bön komme inför ditt ansikte; rädda mig efter ditt tal.
171 Mina läppar må flöda över av lov, ty du lär mig dina stadgar.
172 Min tunga sjunge om ditt ord, ty alla dina bud äro rättfärdiga.
173 Din hand vare mig till hjälp, ty jag har utvalt dina befallningar.
174 Jag längtar efter din frälsning, HERRE, och din lag är min lust.
175 Låt min själ leva, så skall hon lova dig; och låt dina rätter hjälpa mig.
176 Om jag far vilse, så uppsök din tjänare såsom ett förlorat får, ty jag förgäter icke dina bud.
1 Autuaat ne, joiden tie on nuhteeton, jotka Herran laissa vaeltavat!
2 Autuaat ne, jotka ottavat vaarin hänen todistuksistaan, jotka etsivät häntä kaikesta sydämestänsä,
3 jotka eivät vääryyttä tee, vaan vaeltavat hänen teillään!
4 Sinä olet asetuksesi säätänyt, että niitä tarkasti noudatettaisiin.
5 Oi, jospa minun vaellukseni olisi vakaa, niin että noudattaisin sinun käskyjäsi!
6 Silloin minä en joudu häpeään, kun katselen kaikkia sinun käskyjäsi.
7 Minä kiitän sinua vilpittömällä sydämellä, kun opin sinun vanhurskautesi oikeudet.
8 Minä noudatan sinun käskyjäsi, älä minua peräti hylkää.
9 Kuinka voi nuorukainen pitää tiensä puhtaana? Siten, että hän noudattaa sinun sanaasi.
10 Minä etsin sinua kaikesta sydämestäni, älä salli minun eksyä pois sinun käskyistäsi.
11 Minä kätken sinun sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä sinua vastaan.
12 Kiitetty ole sinä, Herra, opeta minulle käskysi.
13 Huulillani minä julistan kaikki sinun suusi oikeudet.
14 Minä iloitsen sinun todistustesi tiestä, niinkuin kaikkinaisesta rikkaudesta.
15 Minä tutkistelen sinun asetuksiasi ja katselen sinun polkujasi.
16 Minä iloitsen sinun käskyistäsi enkä sinun sanaasi unhota.
17 Tee palvelijallesi hyvin, että minä eläisin ja noudattaisin sinun sanaasi.
18 Avaa minun silmäni näkemään sinun lakisi ihmeitä.
19 Minä olen muukalainen maan päällä; älä salaa minulta käskyjäsi.
20 Minun sieluni hiukeaa ikävöidessäni alati sinun oikeuksiasi.
21 Sinä nuhtelet julkeita, kirotuita, jotka poikkeavat pois sinun käskyistäsi.
22 Poista minun päältäni häväistys ja ylenkatse, sillä minä otan sinun todistuksistasi vaarin.
23 Ruhtinaatkin istuvat ja pitävät neuvoa minua vastaan, mutta palvelijasi tutkistelee sinun käskyjäsi.
24 Sinun todistuksesi ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani.
25 Minun sieluni on vaipunut tomuun; virvoita minua sanasi jälkeen.
26 Minä kerron vaellukseni, ja sinä vastaat minulle; opeta minulle käskysi.
27 Saata minut ymmärtämään asetustesi tie, niin minä tutkistelen sinun ihmeitäsi.
28 Minun sieluni itkee murheesta; vahvista minua sanasi jälkeen.
29 Käännä minusta pois valheen tie, ja anna armostasi minulle lakisi.
30 Minä olen valinnut totuuden tien, olen asettanut eteeni sinun oikeutesi.
31 Minä riipun kiinni sinun todistuksissasi, Herra, älä anna minun joutua häpeään.
32 Minä juoksen sinun käskyjesi tietä, sillä sinä avarrat minun sydämeni.
33 Opeta minulle, Herra, käskyjesi tie, niin minä seuraan sitä loppuun asti.
34 Anna minulle ymmärrys ottaakseni sinun laistasi vaarin ja noudattaakseni sitä kaikesta sydämestäni.
35 Anna minun vaeltaa sinun käskyjesi polkua, sillä sitä minä halajan.
36 Anna minun sydämeni taipua sinun todistuksiisi, ei väärän voiton puoleen.
37 Käännä silmäni pois turhuutta katselemasta, anna minun saada virvoitus sinun teilläsi.
38 Anna palvelijallesi toteutua lupauksesi, joka on annettu sinua pelkääville.
39 Poista minusta häväistys, jota pelkään, sillä sinun oikeutesi ovat hyvät.
40 Katso, minä ikävöitsen sinun asetuksiasi; virvoita minua vanhurskaudellasi.
41 Tulkoon minulle sinun armosi, Herra, sinun apusi, sinun lupauksesi jälkeen,
42 että minä voisin vastata herjaajalleni; sillä sinun sanaasi minä turvaan.
43 Älä ota peräti pois minun suustani totuuden sanaa, sillä sinun oikeuteesi minä panen toivoni.
44 Minä tahdon alati noudattaa sinun lakiasi, aina ja iankaikkisesti.
45 Silloin minä vaellan avaralla paikalla; sillä sinun asetuksiasi minä kysyn.
46 Minä puhun sinun todistuksistasi kuningasten edessä, enkä häpeään joudu.
47 Minä iloitsen sinun käskyistäsi, jotka ovat minulle rakkaat.
48 Minä kohotan käteni sinun käskyjesi puoleen, jotka ovat minulle rakkaat, ja tutkistelen sinun säädöksiäsi.
49 Muista sana, jonka olet palvelijallesi puhunut, sillä sinä olet antanut minulle toivon.
50 Se on minun lohdutukseni kurjuudessani, että sinun lupauksesi minua virvoittaa.
51 Julkeat pilkkaavat minua kovin, mutta sinun laistasi minä en poikkea.
52 Herra, minä ajattelen sinun tuomioitasi, tuomioitasi hamasta ikiajoista asti, ja minä saan lohdutuksen.
53 Minut valtaa palava vihastus jumalattomien tähden, jotka hylkäävät sinun lakisi.
54 Sinun käskysi ovat minun ylistysvirteni minun muukalaisuuteni majassa.
55 Yöllä minä ajattelen sinun nimeäsi, Herra, ja minä noudatan sinun lakiasi.
56 Tämä on minun osakseni suotu: että otan vaarin sinun asetuksistasi.
57 Herra on minun osani; minä olen päättänyt noudattaa sinun sanojasi.
58 Minä etsin sinun mielisuosiotasi kaikesta sydämestäni; ole minulle armollinen lupauksesi mukaan.
59 Minä tutkin teitäni, ja käännän askeleeni sinun todistustesi puoleen.
60 Minä riennän viivyttelemättä noudattamaan sinun käskyjäsi.
61 Jumalattomain paulat piirittävät minua, mutta minä en unhota sinun lakiasi.
62 Puoliyöstä minä nousen kiittämään sinua sinun vanhurskautesi oikeuksista.
63 Minä olen kaikkien niiden ystävä, jotka sinua pelkäävät ja noudattavat sinun asetuksiasi.
64 Maa on täynnä sinun laupeuttasi, Herra; opeta minulle käskysi.
65 Sinä osoitat palvelijallesi hyvyyttä sanasi jälkeen, Herra.
66 Opeta minulle hyvä ymmärrys ja tieto, sillä sinun käskyihisi minä panen uskallukseni.
67 Ennenkuin minut nöyryytettiin, minä eksyin, mutta nyt minä noudatan sinun sanaasi.
68 Sinä olet hyvä, ja hyvin sinä teet; opeta minulle käskysi.
69 Julkeat tahraavat minua valheillansa, mutta minä otan sinun asetuksistasi vaarin kaikesta sydämestäni.
70 Heidän sydämensä on turta kuin ihra, mutta minä iloitsen sinun laistasi.
71 Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin: niin minä opin sinun käskysi.
72 Sinun suusi laki on minulle kalliimpi kuin tuhannet kappaleet kultaa ja hopeata.
73 Sinun kätesi ovat minut tehneet ja valmistaneet; anna minulle ymmärrys oppiakseni sinun käskysi.
74 Sinua pelkääväiset näkevät minut ja iloitsevat, sillä minä panen toivoni sinun sanaasi.
75 Herra, minä tiedän, että sinun tuomiosi ovat vanhurskaat, ja uskollisuudessasi sinä olet minut nöyryyttänyt.
76 Sinun armosi olkoon minun lohdutukseni, niinkuin sinä olet palvelijallesi luvannut.
77 Tulkoon minulle sinun laupeutesi, että minä eläisin; sillä sinun lakisi on minun iloni.
78 Joutukoot julkeat häpeään, sillä he sortavat minua syyttä; minä tutkistelen sinun asetuksiasi.
79 Kääntykööt minun puolelleni ne, jotka sinua pelkäävät ja jotka sinun todistuksesi tuntevat.
80 Pysyköön sydämeni vakaana sinun käskyissäsi, etten minä häpeään joutuisi.
81 Sinun apuasi minun sieluni ikävöitsee, sinun sanaasi minä panen toivoni.
83 Sillä minä olen kuin nahkaleili savussa, mutta sinun käskyjäsi minä en unhota.
84 Kuinka harvat ovat palvelijasi päivät! Milloin sinä tuomitset minun vainoojani?
85 Julkeat kaivavat minulle kuoppia, ne, jotka eivät elä sinun lakisi mukaan.
86 Kaikki sinun käskysi ovat todet; syyttä he minua vainoavat; auta minua.
87 He ovat minut miltei tuhonneet tässä maassa, mutta minä en ole hyljännyt sinun asetuksiasi.
88 Virvoita minua armosi jälkeen, niin minä noudatan sinun suusi todistuksia.
89 Iankaikkisesti pysyy sinun sanasi, Herra, vahvana taivaissa.
90 Sinun uskollisuutesi kestää polvesta polveen, sinä perustit maan, ja se pysyy.
91 Sinun järjestyksesi mukaan ne pysyvät vielä tänä päivänä, sillä ne kaikki ovat sinun palvelijoitasi.
92 Ellei sinun lakisi olisi ollut minun iloni, olisin menehtynyt kurjuuteeni.
93 En minä ikinä unhota sinun asetuksiasi, sillä niillä sinä minua virvoitat.
94 Sinun omasi minä olen, pelasta minut, sillä sinun asetuksiasi minä kysyn.
95 Jumalattomat väijyvät minua, tuhotakseen minut, mutta minä tarkkaan sinun todistuksiasi.
96 Kaikella täydellisellä on rajansa-sen olen nähnyt-mutta sinun käskysi ovat ylen avarat.
97 Kuinka sinun lakisi onkaan minulle rakas! Kaiken päivää minä sitä tutkistelen.
98 Sinun käskysi tekevät minut vihollisiani viisaammaksi, sillä ne ovat minun omani iankaikkisesti.
99 Minä olen kaikkia opettajiani taitavampi, sillä minä tutkistelen sinun todistuksiasi.
100 Minä olen ymmärtäväisempi kuin vanhat, sillä minä otan vaarin sinun asetuksistasi.
101 Minä pidätän jalkani kaikilta pahoilta teiltä, noudattaakseni sinun sanaasi.
102 Minä en poikkea sinun oikeuksistasi, sillä sinä neuvot minua.
103 Kuinka makeat ovat minulle sinun lupauksesi! Ne ovat hunajaa makeammat minun suussani.
104 Sinun asetuksistasi minä saan ymmärrystä; sentähden minä vihaan kaikkia valheen teitä.
105 Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.
106 Minä olen vannonut ja tahdon sen täyttää: noudattaa sinun vanhurskautesi oikeuksia.
107 Minä olen kovin vaivattu; Herra, virvoita minua sanasi jälkeen.
108 Kelvatkoot sinulle, Herra, minun suuni vapaaehtoiset uhrit, ja opeta minulle oikeutesi.
109 Minun henkeni häälyy alati kämmenelläni, mutta sinun lakiasi minä en unhota.
110 Jumalattomat virittävät pauloja minun eteeni, mutta sinun asetuksistasi minä en eksy.
111 Sinun todistuksesi ovat minun ikuinen perintöosani, sillä ne ovat minun sydämeni ilo.
112 Minä olen taivuttanut sydämeni pitämään sinun käskysi, aina ja loppuun asti.
113 Kaksimielisiä minä vihaan, mutta sinun lakiasi minä rakastan.
114 Sinä olet minun suojani ja kilpeni, sinun sanaasi minä panen toivoni.
115 Luopukaa minusta, te pahantekijät, minä tahdon ottaa Jumalani käskyistä vaarin.
116 Tue minua lupauksesi jälkeen, että minä eläisin, äläkä anna minun joutua toivossani häpeään.
117 Vahvista minua, että minä pelastuisin, niin minä katselen alati sinun käskyjäsi.
118 Sinä hylkäät kaikki, jotka sinun käskyistäsi eksyvät, sillä heidän kavaluutensa on turha.
119 Kaikki maan jumalattomat sinä heität pois niinkuin kuonan; sentähden minä rakastan sinun todistuksiasi.
120 Sinun peljättävyytesi edessä minun ruumiini vapisee, ja minä pelkään sinun tuomioitasi.
121 Minä teen oikeuden ja vanhurskauden, älä jätä minua sortajaini käsiin.
122 Ole palvelijasi puolusmies hänen parhaaksensa, älä salli julkeain minua sortaa.
123 Minun silmäni hiueten halajavat sinun apuasi ja sinun vanhurskaita lupauksiasi.
124 Tee palvelijallesi armosi jälkeen ja opeta minulle käskysi.
125 Minä olen sinun palvelijasi, anna minulle ymmärrys, että minä sinun todistuksesi tuntisin.
126 On aika Herran tehdä tekonsa: he ovat rikkoneet sinun lakisi.
127 Sentähden minä rakastan sinun käskyjäsi enemmän kuin kultaa, enemmän kuin puhtainta kultaa.
128 Sentähden minä vaellan kaikessa suoraan, kaikkien sinun asetuksiesi mukaan; kaikkia valheen teitä minä vihaan.
129 Ihmeelliset ovat sinun todistuksesi, sentähden minun sieluni ottaa niistä vaarin.
130 Kun sinun sanasi avautuvat, niin ne valaisevat ja antavat yksinkertaiselle ymmärrystä.
131 Minä avaan suuni ja huohotan, sillä minä halajan sinun käskyjäsi.
132 Käänny minun puoleeni, ole minulle armollinen, niinkuin on oikein niitä kohtaan, jotka sinun nimeäsi rakastavat.
133 Tee minun askeleeni vakaviksi sanallasi äläkä salli minkään vääryyden minua hallita.
134 Päästä minut ihmisten sorrosta, niin minä noudatan sinun asetuksiasi.
135 Kirkasta kasvosi palvelijallesi ja opeta minulle käskysi.
136 Minun silmistäni vuotavat kyynelvirrat, kun sinun lakiasi ei noudateta.
137 Sinä olet vanhurskas, Herra, ja sinun tuomiosi ovat oikeat.
138 Sinä olet säätänyt todistuksesi vanhurskaudessa ja suuressa uskollisuudessa.
139 Minun kiivauteni kuluttaa minut, sillä minun vihamieheni unhottavat sinun sanasi.
140 Sinun sanasi on hyvin koeteltu, ja sinun palvelijasi rakastaa sitä.
141 Minä olen vähäinen ja halveksittu, mutta minä en unhota sinun asetuksiasi.
142 Sinun vanhurskautesi on iankaikkinen vanhurskaus, ja sinun lakisi on totuus.
143 Hätä ja ahdistus ovat minut saavuttaneet, mutta sinun käskysi ovat minun iloni.
144 Sinun todistuksesi ovat iankaikkisesti vanhurskaat; anna minulle ymmärrys, että minä eläisin.
145 Kaikesta sydämestäni minä huudan; vastaa minulle, Herra. Minä tahdon ottaa sinun käskyistäsi vaarin.
146 Minä huudan sinua, pelasta minut, niin minä noudatan sinun todistuksiasi.
147 Jo ennen aamun valkenemista minä huudan, sinun sanoihisi minä panen toivoni.
148 Jo ennen yön vartiohetkiä minun silmäni tutkistelevat sinun puhettasi.
149 Kuule minun ääneni armosi jälkeen; Herra, virvoita minua oikeutesi mukaan.
150 Lähellä ovat ilkeät vainoojat, jotka ovat kaukana sinun laistasi.
151 Lähellä olet sinä, Herra, ja kaikki sinun käskysi ovat todet.
152 Jo aikoja minä olen tiennyt sinun todistuksistasi, että sinä olet ne perustanut iäti pysyviksi.
153 Katso minun kurjuuttani ja pelasta minut, sillä minä en unhota sinun lakiasi.
154 Aja minun asiani ja lunasta minut, virvoita minua lupauksesi jälkeen.
155 Kaukana on pelastus jumalattomista, sillä he eivät kysy sinun käskyjäsi.
156 Herra, sinun armahtavaisuutesi on suuri, virvoita minua oikeutesi mukaan.
157 Monta on minulla vainoojaa ja vihamiestä, mutta sinun todistuksistasi minä en poikkea.
158 Minä näen uskottomat, ja minua iljettää, sillä he eivät noudata sinun sanaasi.
159 Huomaa, että minä rakastan sinun asetuksiasi. Herra, virvoita minua armosi jälkeen.
160 Sinun sanasi on kokonansa totuus, ja kaikki sinun vanhurskautesi oikeudet pysyvät iankaikkisesti.
161 Ruhtinaat vainoavat minua syyttä, mutta minun sydämeni pelkää sinun sanojasi.
162 Minä riemuitsen sinun puheestasi, niinkuin suuren saaliin saanut.
163 Valhetta minä vihaan ja inhoan, mutta sinun lakiasi minä rakastan.
164 Seitsemästi päivässä minä ylistän sinua sinun vanhurskautesi oikeuksien tähden.
165 Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat sinun lakiasi, eikä heille kompastusta tule.
166 Minä odotan sinulta pelastusta, Herra, ja täytän sinun käskysi.
167 Minun sieluni noudattaa sinun todistuksiasi, ja suuresti minä niitä rakastan.
168 Minä noudatan sinun asetuksiasi ja sinun todistuksiasi, sillä kaikki minun tieni ovat sinun edessäsi.
169 Herra, suo minun valitukseni tulla sinun kasvojesi eteen, anna minulle ymmärrys sanasi jälkeen.
170 Tulkoon minun anomiseni sinun kasvojesi eteen, pelasta minut lupauksesi mukaan.
171 Vuodattakoot minun huuleni ylistystä, sillä sinä opetat minulle käskysi.
172 Minun kieleni veisatkoon sinun lupauksistasi, sillä kaikki sinun käskysi ovat vanhurskaat.
173 Sinun kätesi olkoon minun apuni, sillä minä olen valinnut sinun asetuksesi.
174 Minä ikävöitsen pelastusta sinulta, Herra, ja sinun lakisi on minun iloni.
175 Saakoon minun sieluni elää ja ylistää sinua, ja sinun oikeutesi minua auttakoot.
176 Minä olen eksyksissä kuin kadonnut lammas; etsi palvelijaasi, sillä minä en unhota sinun käskyjäsi.