1 (H2:2) Ja Joona rukoili Herraa, Jumalaansa, kalan sisässä3 (H2:4) Sinä syöksit minut syvyyteen, merten sydämeen, ja virta ympäröitsi minut, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi vyöryivät minun ylitseni.4 (H2:5) Minä ajattelin: Olen karkoitettu pois sinun silmiesi edestä. Kuitenkin minä saan vielä katsella sinun pyhää temppeliäsi.5 (H2:6) Vedet piirittivät minut aina sieluun asti, syvyys ympäröitsi minut, kaisla kietoutui päähäni.6 (H2:7) Minä vajosin alas vuorten perustuksiin asti, maan salvat sulkeutuivat minun ylitseni iankaikkisesti. Mutta sinä nostit minun henkeni ylös haudasta, Herra, minun Jumalani.7 (H2:8) Kun sieluni nääntyi minussa, minä muistin Herraa, ja minun rukoukseni tuli sinun tykösi, sinun pyhään temppeliisi.8 (H2:9) Ne, jotka kunnioittavat vääriä jumalia, hylkäävät armonantajansa.10 (H2:11) Sitten Herra käski kalaa, ja se oksensi Joonan kuivalle maalle.

1 And Jonah prayeth unto Jehovah his God from the bowels of the fish.2 And he saith: I called, because of my distress, to Jehovah, And He doth answer me, From the belly of sheol I have cried, Thou hast heard my voice.3 When Thou dost cast me [into] the deep, Into the heart of the seas, Then the flood doth compass me, All Thy breakers and Thy billows have passed over me.4 And I -- I said: I have been cast out from before Thine eyes, (Yet I add to look unto Thy holy temple!)5 Compassed me have waters unto the soul, The deep doth compass me, The weed is bound to my head.6 To the cuttings of mountains I have come down, The earth, her bars [are] behind me to the age. And Thou bringest up from the pit my life, O Jehovah my God.7 In the feebleness within me of my soul Jehovah I have remembered, And come in unto Thee doth my prayer, Unto Thy holy temple.8 Those observing lying vanities their own mercy forsake.9 And I -- with a voice of thanksgiving -- I sacrifice to Thee, That which I have vowed I complete, Salvation [is] of Jehovah.10 And Jehovah saith to the fish, and it vomiteth out Jonah on the dry land.