2 Herra katsoo taivaasta maan ihmisiin, hän tutkii, onko kellään ymmärrystä, onko ketään, joka etsii Jumalaa.3 Kaikki ovat luopuneet hänestä -- kelvottomia kaikki tyynni! Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei yhtäkään.4 Eivätkö he mitään käsitä, nuo väärintekijät? He syövät minun kansaani, syövät sitä kuin leipää. He ovat unohtaneet Herran.5 Vielä he joutuvat kauhun valtaan, sillä Jumala on oikeamielisten puolella.6 Te voitte tehdä tyhjäksi köyhän hankkeet, mutta Herra on hänen turvansa.7 Kunpa Siionista jo tulisi apu Israelille! Kun Herra kääntää kansansa kohtalon, silloin Jaakob riemuitsee, Israel iloitsee.

1 Al Capo de’ musici. Di Davide. Lo stolto ha detto nel suo cuore: Non c’è Dio. Si sono corrotti, si son resi abominevoli nella loro condotta; non v’è alcuno che faccia il bene.2 L’Eterno ha riguardato dal cielo sui figliuoli degli uomini per vedere se vi fosse alcuno che avesse intelletto, che cercasse Iddio.3 Tutti si sono sviati, tutti quanti si son corrotti, non v’è alcuno che faccia il bene, neppur uno.4 Son essi senza conoscenza tutti questi operatori d’iniquità, che mangiano il mio popolo come mangiano il pane e non invocano l’Eterno?5 Ecco là, son presi da grande spavento perché Iddio è con la gente giusta.6 Voi, invece, fate onta al consiglio del misero, perché l’Eterno è il suo rifugio.7 Oh, chi recherà da Sion la salvezza d’Israele? Quando l’Eterno ritrarrà dalla cattività il suo popolo, Giacobbe festeggerà, Israele si rallegrerà.